Tänään sitten jatkettiin harjoituksia metsäjäljen parissa, jos se vaikka ennen syksyä tulisi siihen kuntoon että kehtaa taas mennä kokeeseen. Oltiin Humppakankaalla, koska tavoitteena on nyt treenata pidempää jälkeä jossain muualla kun tuossa helpolla kangasmetsäpohjalla. Jäljelle siis haettiin mahdollisimman vaihtelevaa maastoa; suota, ryteikköä ja hakkuuaukeata. Maritta teki Roosan jäljen, oli sellainen normilaatikko. Kepit oli ensimmäistä lukuunottamatta merkattu, joten koiran oli hankalampi juosta niistä ohitse ohjaajan huomaamatta. Janalta lähti aika huonosti, ensin näytti hyvältä mutta sitten kääntyi ja alkoi pörrätä... Ja sitä pörräämistä oli vähän koko jälki, edelleen positiivista on se, että nyt ajaa kuitenkin koko jäljen. Tosin ajaminen ei ole ihan parasta mahdollista katseltavaa. Ensimmäistä keppiä ei nostanut, kaikki muut kyllä. Parin kohdalla meinasi mennä ohitse ja näissä kylmästi huomautin, että jotain jäi... Näinhän ei voi kokeessa tehdä, mutta jos nyt treeneissä tehtäisiin niin, että kepit on nostettava. Harjoitukset siis jatkuvat edelleen. Jäljen vanhentuessa otin pudotetun ja pikkuruudun. Pikkuruutu oli aika jees, ensin lähti liian kovaa ja jouduin laittamaan uudestaan. Työskenteli kuitenkin mukavasti. Pudotetussa ei ensin irronnut riittävästi, mutta muistettuaan kuvion toimi hyvin.
Rimpelle tein lyhyehkön kulmajäljen, jossa oli pieniä tyhjiä pätkiä ja paljon ruokaa. Vaadin melko tarkkaa ajamista ja rauhoittumisen ennen lähtöä. Nenä pysyikin hyvin maassa ja koira jäljen päällä. Matkaa pitäisi nyt kasvattaa niin, että pidetään namit runsaina sielä jäljellä. Rimpen kanssa siirsin koetavoitteet suosilla syksyyn, koska näyttää siltä että sen jälkeä (eikä tottista) saa kuntoon ihan silmänräpäyksessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti