Loppusyksyä tai alkutalvea

Todella nopeasti tuntuu aika kuluvan ja paljon ehtii tapahtua... Kaikkea ei vaan aina ehdi, joten tämä kirjoittelu on ollut hyvinkin toisaikaista. Jonkinlaista katsausta nyt kuitenkin syksyyn ja tulevaisuuden suunnitelmiin olisi tarjolla. Lauma kasvoi yhdellä jäsenellä, kun perheeseen tuli weimarinseisojanarttu Ghostmoor´s SJ Haleth the Hunter, tutummin Arwen. Olen tehnyt varauksen pennusta jo 2,5 vuotta sitten ja monta suunnitelmaa on ehtinyt mennä kiville siinäkin asiassa. Nyt pentu on kuitenkin kotona :) Arwenin tulevaisuus on metsästyskoirana. Sen kanssa tähdätään KAER-kokeisiin, mutta toki tehdään myös muita juttuja. Tottis on jo aloitettu samalla tavalla kun dobbereidenkin kanssa. Suunnitelmana olisi käydä BH-koe jossain vaiheessa ja mahdollisesti tokoa harrastella. On hauskaa pelailla hieman erilaisen koiran kanssa välillä. Tälle esimerkiksi nouto on hyvin sisäänrakennettu. Riittää, että heittää jotain esinettä ja se aina palautuu itselle. Arwen on myös huomattavasti enemmän sidoksissa ihmiseen, mitä nuo muut ovat olleet.

Rimpen juoksu lähestyy ja uroskin on vaihtunut jo pariin kertaan. Zhoni valitettavasti menehtyi luusyöpään  ja tästä aiheutui sitten ensimmäinen vaihdos. Myös toinen vaihdos jouduttiin tekemään terveydellisten syiden vuoksi. Nyt uros on kuitenkin valittu ja terveystutkimustulokset saatu. Dobechester Davinci on tuleva sulhanen ja juoksun odottelen alkavan joulukuun aikana. Leo on erittäin tervepäinen ja itsevarma nuori uros. Sen päälajina on suojelu, mutta harrastuksiin kuuluu myös vetohiihto. Olen nähnyt Leon emää paljon ja pidän myös siitä. Leo on ominaisuuksiltaan Rimpelle erittäin hyvin sopiva uros ja toivon näiden täydentävän sopivasti toisiaan. Rimpe teki syyskuussa IP2-tuloksen ja siihen olikin hyvä päättää kausi. Nyt on lähinnä treenattu kolmosta varten selkäkuljetusta ja hallintaa. Juoksun alettua tyttönen jääkin kokonaan tauolle. Elokuussa teimme myös kesäretken Ruotsin puolelle käyden hakemassa Visbystä SE MVA tittelin.

Pippa ja Paula suorittivat molemmat MH-kuvauksen syyskuussa. Pippan kanssa kävin lisäksi tekemässä BH-kokeen. Molemmat ovat edistyneet suojelun parissa melko mukavasti, tavoitteet niillä ovat toki erilaiset. Myös jäljestäminen sujui jo ihan hyvin. Loppukaudesta päästiin ajamaan multapellolla muutamia kertoja ja se tekee kyllä aina yhtä hyvää jäljestykselle. Molemmilla on tehty nyt myös hakua. Paulasta tulee haukkuva ja Pippasta rullakoira. Pippan ilmaiseminen kiintorullalla alkaa olla kentällä kunnossa ja nyt se olisi tarkoitus siirtää metsään. Paula on lähtenyt haukkumaan metsässäkin ihan hyvin jo. Pippan kanssa tarkoitus olisi suunnata etsintään emänsä jalanjäljillä. Paula on treenaillut sitten lisäksi vetolajeja varten. Pippan sisaruksista yksi jouduttiin lopettamaan ja Paulan on tarkoitus paikata sitä vetokoirana. Tästä on sekin hyöty, että itselle tulee väkisin jonkin verran liikuntaa... Näin on päivitelty kuulumiset pähkinänkuoressa. Nyt vaan odotellaan sitten juoksua Rimpelle, että päästään tekemään pentusia :)

Heinäkuun loppu ja tulevaisuuden suunnitelmia...

No niin vihdoinkin on saatu aikaiseksi jotain kerrottavaa. Olimme heinäkuun lopussa pari viikkoa dobberileirillä ja sieltä sitten ajelimme tapaamaan Rimpen tulevaa sulhasta. Tällä reissulla varmistui, että talven juoksusta ruskea tyttönen astutetaan uroksella BRÜCKENDORFER KONAN. Zhoni on Roosan puoliveli samasta emästä. Siinä näkyy paljon samoja piirteitä, mitä näkyi Roosassakin, juurikin niitä positiivisia, joita toivon kovasti tulevaan pentueeseen. Zhoni on ystävällinen ja avoin uros, joka on työskenellessään periksi antamaton ja suurella moottorilla varustettu. Sillä on harrastettu nuorempana jonkin verran hakua ja sen lisäksi vesipelastusta. Zhonilla on yksi pentue ennestään, Yenicerin A-joukot, josta olen nähnyt useampia pentuja ja ne ovat kovasti minua miellyttäneet. Odotamme siis ensi talvena syntyväksi hyvää harrastusmateriaalia. :)

Dobberileirillä minulla oli treenikoirana Pippa ja pari päivää siinä treenailimme suojelua Laakson Jarin kanssa. Pääasiassa keskityttiin vahvistamaan koiran itsetuntoa, koska vieraassa paikassa ja vieraan molarin kanssa näkyi selvästi paineistuminen eri asioista. Teimme siis juttuja, joissa koira pääsi todellisena voittajana kentältä. Esimerkkeinä  näistä maalimiehen kaataminen ja päällä haukkuminen, jotka selvästi kyllä toimivat ja koira vahvistui, kuten tavoite olikin. Olin äärimmäisen tyytyväinen leirin treenilliseen antiin.

Eräs ikäväkin asia sitten tapahtui tällä viikolla. Paulaa pääsi pistämään kyy ja ihan tuossa kotipihassa. Onhan tässä niitä näkynyt aikaisemminkin, niin keskellä metsää kun asutaan, mutta silti... Moneen vuoteen eivät ole nousseet pihaan asti. Nyt kuitenkin oli tullut tuohon rappusten viereen ja siihen sitten menivät katsomaan luikeroa. Paula ikävä kyllä liian läheltä ja lääkärireissuhan siitä tuli. Tunnin sisällä tapahtuneesta koira oli jo tipassa, joten siinä mielessä hyvä, että tapahtui kotona, jos sen jossain tarvitsi tapahtua. Erittäin hyvin asia hoidettiin Veterissä ja pääsimme suoraan sisälle. Ilmeisesti kaikilta klinikoilta ei löydy vastaseerumia, mutta tuolta sitä löytyi ja Paulaan laitettiin seerumit. Lisäksi oli illan tiputuksessa klinikalla. Nyt on ollut ihan hyvävointinen sen jälkeen, kuukauden päästä on kontrolliverikoe. Noissahan on munuaisvaurioriski ja tuon seerumin pitäisi suojata nimenomaan siltä. Toivottavasti päästiin säikähdyksellä ja saadaan loppukesä olla matelijoilta rauhassa...

Heinäkuuta mennään jo :)

Kesä menee hurjaa vauhtia... Nyt kun ilmatkin ovat viileämmät, tuntuu jo ihan syksyltä... Jospa kävisin kuulumisia läpi taas koira kerrallaan. Mitään treenejä kummempia tapahtumia tässä nyt ei ole tällä erää ollut.

Rimpe on keskittynyt treenaamaan erityisesti jälkeä. Olemme tehneet töitä sekä metsässä, että pellolla ja tällä hetkellä keksitymme siihen metsään, koska koe tulee siinä toivottavasti ensin eteen. Metsässä olemme harjoitelleet piikkejä, jotka tulevat nyt voittajan jäljellä eteen. Lisäksi keppimotivaatiota on yritetty vähän lisätä. Ajaa kyllä hyvin jäljen päällä, joten huomaan ne kepit kyllä, mutta haluaisin sekä pellolla, että metsässä sen olevan huolellisempi esineiden kanssa. Olen pyrkinyt saamaan myös erilaisia alustoja jäljille ja vähän ryteikköisempääkin maastoa. Tänään ajoimme ensimmäisen kerran niin, että jälki meni soramontun läpi. Pieni ihmetys näkyi kyllä ruskean naamassa, kun totesi jäljen menevän soramonttuun. Kiltisti se sinne kuitenkin meni ja pohjalla odotti rasia kissanruokaa palkkana. Yllättävän varmoja otteita on ruskea esittänyt metsässä, pitää ilmeisesti nauttia niistä niin kauan kun tätä kestää... Pellolla sen sijaan otteet eivät ole olleet ihan niin varmoja. Pääsääntöisesti ajaa liian kovalla vauhdilla ja liian huolimattomasti. Selvittää kyllä jäljen aina loppuun, mutta haluaisin hieman vauhtia pois ja intensiivisyyttä jälkeä kohden. Sekä tietysti thuolellisuutta esineisiin. Mutta tätä ehditään onneksi vielä työstämään. Tottiksessa ollaan keskitytty paikallaoloon, kentälle tuloon/tuomarille esittelyyn, sekä voittajaluokan jättöliikkeisiin. Jättöliikkeissä ei ole ollut suurempia ongelmia, välillä on seisomisessa ottanut muutamia askeleita perään. Paikallaolokin on alkanut taas toimia paremmin. Aloitukseen olen kiinnittänyt huomiota sen takia, että haluan koiran olevan koko ajan keskittynyt minuun. Nyt on alkanut hieman vilkuilla ympärilleen ja pelkään, että tämä on se hetki kun pakka leviää paikallaoloa ajatellen. Näin käy etenkin jos menemme ensin paikallaoloon. Mutta näitä juttuja työstetään nyt ja toivottavasti päästään kokeeseen vielä syksyn aikana. Puruissa on keskitytty avoimessa luokassa tuleviin asioihin.

Nuoriso on ajanut tietenkin samoissa maastoissa aina Rimpen kanssa. Pippa on metsäjäljellä melko hyvällä mallilla, vaikka tätä lajia ei kummallekaan näistä neideistä ole varsinaiseksi lajiksi ajateltu. Pystyy ajamaan tyhjän jäljen ja nyt olen käyttänyt keppien alla purkkeja, jotka ilmaisee ihan hyvin. Pellollakin jaa varmasti, siellä olen käyttänyt enemmän ruokaa jäljellä tarkkuuden vuoksi. Pellolla on kokeiltu myös ojan ylityksiä. Mukavaa huomata, että tällä on homma aika hyvin hanskassa. Esineruudun päätin kaiken varalta opettaa, jos vaikka sitä metsäjälkeä tulee jossain vaiheessa kilpailtua. Saalisviettisenä pikku otuksena on ollut erittäin nopea oppimaan ja käyttää myös nenäänsä hyvin. Tottiksessa kävin kisanomaisessa harjoituksessa katsomassa miten pelaa. Melko hyvältä näyttää. Pientä viilausta toki vielä vaaditaan, mutta eiköhän tästä vielä soiva peli tule. Puruissakin on  melko hyvällä mallilla. Haukkuu löysillä ja olemme alkaneet lisätä hallintaa mukaan. Viimeksi tehtiin ensimmäiset paotkin :) .

Paulan kanssa on pikkuhiljaa tottis alkanut pelata. Sain siirrettyä sen saalispalkalle ja on alkanut kiinnostua patukasta ja jopa taistelemaan siitä. Pikkuhiljaa siis saadaan sitäkin eteenpäin. BH-kokeesta haaveilen tämän neidin kanssa vasta ensi vuonna, koska tottiksen tekeminen on ollut sen verran haastavampaa. Jäljellä ajaa erittäin hyvälä intensiteetillä etenkin pellolla. Ruoka motivoi sitä hyvin ja sen avulla pystyy tekemään hyviä esityksiä. Haasteena on hieman se, että saadaan intensiteetti pidettyä jäljessä, kun ruoka otetaan pois. On kuitenkin selvästi kärryillä homman nimestä ja pystyy metsässä selvittämään jälkensä loppuun ilman ruokaakin. Esineruudussa kehittyy hieman hitaammin, mutta onneksi pystymme opettamaan tätäkin nyt saaliin kautta. Puruissa edistyy omaa tahtiaan, mutta on mennyt kuitenkin puolessa vuodessa eteenpäin. Nyt vaihtaa jo viettiä ja on purrut hihaankin joitain kertoja.

Syksyn menoista en osaa vielä sanoa mitä tehdään. Joitain kokeita olen katsellut sillä silmällä, mutta katsotaan miten asiat etenevät... Näyttelyitäkin on tulossa, ensi viikonloppuna Pori KV molemmilla nuorilla. Rimpen kanssa lähdetään Visbyhyn lomailemaan elokuussa ja varmaan muut minne suunnataan ovat Porvoo, Lahti ja Seinäjoki. Mutta ilmoittanut en vielä ole. Talven juoksusta Rimpe on tarkoitus astuttaa ja urosvalinta julkistetaan tällä viikolla, kun kotiudumme dobberileiriltä. Lajivalinnoissa olen hieman pohtinut tuota etsintää. Mieli tekisi sitä harrastaa, mutta, mutta... En ole ihan varma mihin kaikkeen aika riittää... Hakua tarvitsisi alkaa vääntämään, jos sitä jollain meinaa harrastaa. Luultavastihan se valinta osuisi jompaan kumpaan nuoremmista...

Alkukesän ilot ja surut...

Paljon on tapahtunut edellisen kirjoituskerran jälkeen. Suurimpana muutoksena elämässämme on ollut Roosan poistuminen joukostamme. Kevään ajan olen tiennyt, että tänä kesänä joudun tästä mahtavasta koirasta luopumaan, mutta silti hetki koitti liian aikaisin. Helmi-maaliskuun vaihteessa huomasin Roosan kylkien olevan epäsymmetriset ja tarkemmin tarkasteltuna oli selvää, että sillä on kasvainmuutokset olemassa. Jo tässä vaiheessa tein päätöksen, ettei Roosaa lähdetä leikkaamaan, tai pitämään kipulääkkeiden voimalla hengissä. Niin kauan, kun se jaksaisi elää normaalia elämää ja olla iloinen oma itsensä laumassa, se saisi olla ja kun näin ei enää olisi, se pääsisi pois. Omaan ideologiaani kuuluu ajatus, että eläimen ei tarvitse milloinkaan kärsiä turhaan. Roosa oli loppuun asti erittäin pirteä, vielä toukokuun lopussa kävimme Harjavallassa näyttelyssä hakemassa ROP-tittelin, sekä sertin :) Tähän oli hyvä päättää näyttelyura, huipulle. Harjavallasta aikanaan aloitimme ja sinne myös lopetimme. Tuota näyttelyä seuraavalla viikolla näin eräänä aamuna Roosan silmistä, että nyt on aika. Kävimme Veterissä, jossa se kuvattiin ja virallinen diagnoosi oli kasvain vatsaontelossa/suolistossa, metastaasi keuhkoissa. Mitään ei siis ollut tehtävissä, minkä olin arvannutkin. Halusin kuitenkin oman eläinlääkärin hoitavan lopetuksen ja loppuviikosta Roosa nukahti Jaanan avustamana rinnaltani pois. Ikävä on edelleen suunnaton, vaikka asiasta pystyykin jo puhumaan. Roosa jää elämään jälkeläisissään, joista toivon tulevan vähintään emänsä veroisia harrastuskoiria. Kiitos Roosan elämässä mukana olleille ja kanssamme harrastaneille, erityisesti teille Heidi, Marianne, Maritta, Maisa ja Repa, Niilo, Veli-Matti, Mia, sekä kummitäti Ninni.

Vaikka Roosan lähtö onkin varjostanut koko kevättä, olemme silti ehtineet myös harrastaa jotain. Rimpe on kunnostautunut kokeissa ja tehnyt kaksikin tulosta. Toukokuun puolessa välissä kävimme ipo-ykkösessä Nokialla. Jälki ei mennyt kovinkaan mainiosti, mutta saimme kuitenkin riittävästi pisteitä. Tottis oli muuten ok, mutta seisoi liikkeestä istumisen ja kaatui ikävästi hyppynoudon takaisin hypyssä ottaen esteen mukaansa. Tämä verotti pisteitä niin paljon, ettei kokonaismäärällä voi siinäkään kehua. C-osa oli onneksi hyvä ja tästä tuli pisteitä kivasti. Tuloksena oli siis IP1. Kesäkuun puolella kävimme jälki-kakkosessa. Esitti yllättävän vahvaa jäljestystä metsässä ja yhteistyöllä saimme 5 keppiä kasaan.. Esineruudusta nosti vaaditut 2 esinettä. Tottiksessa oli muutama heikommin mennyt liike, mutta myös todella hyviä esityksiä. Saldona tästä olikin sitten kauan metsästetty JK2. Nyt katsellaan hetki mihin suunnataan seuraavaksi ja jäljestellään etenkin pellolla... Näyttelypuolella kävimme erkkarissa kokeilemassa valioluokkaa ilman sen suurempaa menestystä, EH tuli. Pikkutytöistä Paula oli Harjavallan näyttelyssä voittaen junnunartut ERI-tuloksella. Muuten nuorison kanssa on lähinnä treenattu tiukasti tottista tavoitteena BH ja jäljestelty pääasiassa pellolla. Muutamaan otteeseen on käyty myös metsäjäljellä lähinnä siksi, että haluan kokemusta erilaisista pohjista. Lisäksi metsässä olen antanut ajaa vapaammin ja katsonut jäljestävätkö oikeasti, jäljet ovat olleet siis huomattavan vähäruokaisia.. :)

Lupausta maastoon pääsystä

Millään ei malttaisi odottaa kevään todenteolla koittavan... Tänään vihdoin ja viimein päästiin vähän herkuttelemaan mahdollisella maastokaudella, kun vesisade on vienyt lumia huimaa tahtia ja aurinko paistoi iltapäivällä. Löysin pihassa olevasta metsäsaarekkeesta suurinpiirtein sulaa ja kuivaa kohtaa ja pääsin tekemään Roosan kanssa tarkkuusetsintää. Koiran ilme oli kyllä uskomattoman ilahtunut kaivaessani PK-liivin esille. Roosan ehdottomasti parhaita ominaisuuksia on sen halu tehdä töitä. Se on ensimmäisenä aina lähdössä mukaan treenihin ja mielestään koko ajan olisi myös sen vuoro treenata. Voi siis kuvitella, että varsin hyvällä sykkeellä etsittiin pienesinettä :D Pohja saattoi olla hivenen haasteellinen ja tuulikin jonkin verran. Ohjaamaan joutui aika paljon talven jälkeen, mutta ilahduttavaa oli ettei tehnyt vääriä ilmaisuja. Kääntyi vaan välillä katsomaan kysyvästi ja jatkoi etsintää. Hieman ehkä rauhallisempaa olisi saanut olla, mutta hyvin merkkasi ja ilmaisi esineen sen löydyttyä. Pari ruutua siinä sitten otettiin.

Pippan ja Paulan kanssa tehtiin tottista, mitä nyt on yritetty viljellä paljonkin viime aikoina. Pippan kanssa tein vain liikkeitä istu-maahan-seiso sekaisin vaihdellen. Tässä saisi kiinnittää huomiota kyllä siihen, että käskyt olisivat aina samanlaiset. Etenkin maahan-käskyssä huomaan tulevan liikaa variaatioita. Lisäksi tehtiin luoksetuloa. Eilen Pippa oli puruissa ja on edennyt tässä varsin mukavasti. Haukkuun on tullut toisenlainen sävy ja välillä haukkuu ihan löysillä liinoilla. Puree myös hihaan hyvällä otteella.
  Paulan kanssa keskityin vain leikkimään tänään. Tavoitteena on saada se niin puhtaasti saaliille, että pystyisi kanavoimaan kunnolla. Nyt tämä alkaa onnistua kotipihassa pallon kanssa :) Purutreeneissä Paula on purrut vain tyynyyn ja sen kanssa kanavointi ei ole niin helppoa. On myös alkanut saalistaa paremmin, joten ehkä toivoa vielä on... Paula teki eilen tottista, lyhyitä seuraamispätkiä, sekä tietysti haukkua.

Kevään suunnitelmista sen verran, että olin pyhästi vannonut, etten ilmoita erkkariin yhtään koiraa. No vannomatta paras, päätin kuitenkin lähteä sinne äitikoirien kanssa. :) Rimpekin pääsee ensimmäistä kertaa valio-luokkaan. Lisäksi olen suunnitellut Roosalle ja Paulalle Harjavallan ryhmistä, jonne olisi tarkoitus lähteä myös Alli-neidin Roosan lapsista.

Kevät!... ehkä..

Pikkuhiljaa kevät tosiaan näyttäisi tulevan. Voi, vaikka siitä ilosta, kirjoittaa tännekin jotain.. ;) Kovasti kyllä odotellaan jo kevään toden teolla koittavan , jotta päästäisiin jälkipelloille. Ensimmäinen jälkiseminaari on jo maksettu, joten eiköhän se siitä taas lähde alkuun.

Meillä talvi on mennyt taas eläinlääkäreitä tukien tässä pari kuukautta. Rimpellä on ollut pientä kremppaa ja sen takia piti tuossa pientä treenitaukoakin, mutta nyt on taas täydessä iskussa ja suurimmat pilvet näyttäisivät kaikonneen. Myös Roosa järjesti ylimääräisiä sydämen tykytyksiä yhtenä iltana. Pikkutytöillä on ollut vain normaalia murkkuikäisten kahnausta..

Nyt kuitenkin treenataan taas kaikkien kanssa täyttä häkää. Rimpellä ja Pippalla suojelu näyttäisi tulevan päälajiksi ja olenkin niiden osalta päättänyt mm. haun unohtaa. Myös Paula on käynyt maalimiestä katsomassa silloin tällöin, mutta ei osoita lajiin ihan valtavaa lahjakkuutta ainakaan tällä hetkellä. Tottista on tehty nuorisojengin kanssa hyvinkin säännöllisesti. Pippa on melko hyvällä mallilla kaikkien liikkeiden osalta, joten ihan hyvillä mielin kohti kesää mennään. Paula edistyy hieman hitaammin, koska sen kanssa on jouduttu hakemaan enemmän hyvää viretilaa. Kuitenkin edistymistä tapahtuu koko ajan tasaiseen tahtiin.

Roosan kanssa käytiin yksi ryhmänäyttelykin tuossa pyörähtämässä, mutta ilman sen suurempaa menestystä. Tuloksena oli sileä eri, mutta ei muuta. Näyttelyrintamalla ei ole mitään suurempia suunnitelmia jatkon suhteen. Roosalle ja pikkutytöille voisi katsoa jonkun ryhmiksen, kun ulkokausi alkaa. Rimpen kanssa saatetaan lähteä kesällä piipahtamaan jonnekin ulkomaille. Kotimaassa tuota nyt on turha kehään raahata enää. :)

Tilannepäivitys

No niin jotain on tammikuun aikana saatu aikaiseksikin. Viikonloppuna oltiin Roosan kanssa näyttelyssä Turussa ja tuloksena EH. Täysin turha reissu siis, mutta tulipa tehtyä. Tuomari tykkäsi kautta linjan raskaista koirista ja Roosankin arvostelussa lukee, että kevyt.... Noo.. makunsa kullakin. Myös Roosan tytär Alli oli mukana ja sama tulos EH. Myös kritiikki oli hyvin samanlaista, joten kai se sitten suvussa kulkee. Allin kehäkäytökseen olin erittäin tyytyväinen, seisoi ja liikkui hyvin ja kaikenlainen turha teutarointi oli unohdettu. Rimpen lapsista mukana oli Mialta Baxi ja myös se sai EH:n.

Eilen käytiin Veterissä silmäpeilissä Pippan, Allin, Heron ja Friidan, sekä Rimpeläisistä Paulan, Puman, Baxin ja Vimman kanssa. Puma oli ainoa, jolla PHTVL/PHPV oli tuloksella 1, kaikilla muilla 0. Roosan lapsista kaikilla oli hieman pieni mykiö ja sen seurauksena linssin reuna näkyvissä, mutta tämä ei ole kuulemma millään tavoin vaikuttava asia ja näkyi erittäin lievänä. Paula peilataan vielä vuoden-parin päästä uudestaan oikeassa silmässä näkyneen samean pisteen vuoksi. Kyseessä voi siis olla traumaperäinen muutos (arvet näkyvissä silmän ympärillä..) tai sitten katarakta. Mutta se jää nähtäväksi, emmekä ole siitä erityisen huolissamme.

Treenit ovat jatkuneet säännönmukaisina. Pippan kanssa hallissa ja kotona on harjoiteltu paikallaoloa ja viimeksi aloin työstämään myös liikkeestä maahanmenoa. Lisäksi sitten perusseuraamista palkka piilossa, sivulletuloja ja pysähdyksiä. Pippa edistyy mielestäni ihan kohtuullisesti ja myös noutoa on tehty jonkin verran. Paulan kanssa jatkettan vieläkin haukkumista ja se on nyt saatu hyvin siirrettyä joka paikkaan. Paulasta haukkuminen on hyvin hauskaa ja toivon, että se todella nostaa sitä. Olen saanut myös siirrettyä tätä vähän seuraamiseen, joten nyt päästään työstämään sitäkin. Viime lauantaina molempia pikkutyttöjä näytettiin vähän maalimiehelle. Pippa oli taas oikein hyvä ja reipas. Paulaa aluksi vähän jännitti, mutta pääsi asiasta yli ja jopa kiinnostuikin patukasta. Mielestäni tämän jälkeen Paulan leikkiin tuli hieman lisää tomeruutta.

Uusi, toivottavasti parempi vuosi

Vuosi on tosiaan vaihtunut ja meillä se vaihtui lähinnä sairasloman merkeissä. Messarista Rimpen mukana tullut kennelyskä kiersi läpi kaikki omat koirat ja osan kavereidenkin koiria :/ Nyt tilanne alkaa olla aika hyvä. Rimpe on ollut kaksi viikkoa yskimättä ja muutkin koirat viikon. Rimpen kanssa palailtiin töihin lauantaina, kun kävin hallilla ottamassa setin tottista. Hyvä motivaatio vaikuttaa olevan, tilat ainakin ovat kohdallaan. Tehtiin ensimmäistä kertaa ihan kokeilumielessä juoksusta jättöliikkeet, kun oli peili mistä seurata. Teki ihan uskomattoman hyvin! Sitä en sitten tiedä tarvitaanko niitä koskaan koetilanteessa :D Rimpen kanssa olen käynyt myös pari kertaa rauhallisesti potkukelkkalenkillä ja tarkoitus on ottaa tämä Roosankin ohjelmaan. Pikkutytöt tekivät tänään pihassa tottista ja ihan hyvällä menestyksellä. Pippalta otin palkan pois näkyvistä ja tein lyhyttä seuraamista. Meinaa seurata hieman takana, joten nyt saa olla huolellinen, ettei palkkaa yhtään taaksepäin. Paulan kanssa on vaan vahvistettu haukkua ja sisällä alkaa olla ihan hyvä. Nyt siirsin asian ulos ja saatiin muutama haukahdus aikaiseksi. Pikkuhiljaa edetään tässä asiassa, mutta uskon sen sieltä vielä aukeavan.

Mitään suuria tavoitteita en ole tälle vuodelle asettanut. Katsotaan mitä tapahtuu. Sen verran on suunniteltu, että Roosa on ilmoitettu Turkuun näyttelyyn ja paria ulkomaan näyttelymatkaa on varovasti mietitty. Rimpellä on tällä hetkellä juoksu ja on mahdollista, että se astutetaan kesän juoksusta. Aika näyttää.. ;)