Pikkuhiljaa kevät tosiaan näyttäisi tulevan. Voi, vaikka siitä ilosta, kirjoittaa tännekin jotain.. ;) Kovasti kyllä odotellaan jo kevään toden teolla koittavan , jotta päästäisiin jälkipelloille. Ensimmäinen jälkiseminaari on jo maksettu, joten eiköhän se siitä taas lähde alkuun.
Meillä talvi on mennyt taas eläinlääkäreitä tukien tässä pari kuukautta. Rimpellä on ollut pientä kremppaa ja sen takia piti tuossa pientä treenitaukoakin, mutta nyt on taas täydessä iskussa ja suurimmat pilvet näyttäisivät kaikonneen. Myös Roosa järjesti ylimääräisiä sydämen tykytyksiä yhtenä iltana. Pikkutytöillä on ollut vain normaalia murkkuikäisten kahnausta..
Nyt kuitenkin treenataan taas kaikkien kanssa täyttä häkää. Rimpellä ja Pippalla suojelu näyttäisi tulevan päälajiksi ja olenkin niiden osalta päättänyt mm. haun unohtaa. Myös Paula on käynyt maalimiestä katsomassa silloin tällöin, mutta ei osoita lajiin ihan valtavaa lahjakkuutta ainakaan tällä hetkellä. Tottista on tehty nuorisojengin kanssa hyvinkin säännöllisesti. Pippa on melko hyvällä mallilla kaikkien liikkeiden osalta, joten ihan hyvillä mielin kohti kesää mennään. Paula edistyy hieman hitaammin, koska sen kanssa on jouduttu hakemaan enemmän hyvää viretilaa. Kuitenkin edistymistä tapahtuu koko ajan tasaiseen tahtiin.
Roosan kanssa käytiin yksi ryhmänäyttelykin tuossa pyörähtämässä, mutta ilman sen suurempaa menestystä. Tuloksena oli sileä eri, mutta ei muuta. Näyttelyrintamalla ei ole mitään suurempia suunnitelmia jatkon suhteen. Roosalle ja pikkutytöille voisi katsoa jonkun ryhmiksen, kun ulkokausi alkaa. Rimpen kanssa saatetaan lähteä kesällä piipahtamaan jonnekin ulkomaille. Kotimaassa tuota nyt on turha kehään raahata enää. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti