viikon kuulumiset

No niin, jonkinlaista päivitystä kuluvan viikon tapahtumista. Rimpellä ei elämässää tapahdu mitään uutta tai mullistavaa. Elelee mahdollisimman tasaisesti ja kasvattelee mahaa, joka onkin selvästi lähtenyt pyöristymään.

Arwenin kanssa oli suunnitelmana käydä match showssa viime viikonloppuna, mutta onnistui kolhimaan päänsä sillä seurauksella, että pieneltä näyttänyt reikä vaatikin antibiootit. Oli sen verran kipeä, että mätsäri jäi sen kohdalta haaveeksi ja kävimme vain veljeni seisojan kanssa siellä harjoittelemassa. Anton on lyhytkarvainen saksanseisoja ja menossa Tampereelle näyttelyyn toukokuussa. Iloinen mieli meinaa välillä tehdä juoksemisesta hankalaa ja sen vuoksi on täytynyt vähän kehäkäytöstä käydä reenailemassa.

Pippa ja Paula olivat alkuviikosta purutreeneissä. Molemmilla panostettiin iskuihin ja niiden nopeuteen turhauttamalla. Pippaa otettiin lisäksi piilolle ja opeteltiin sivukuljetusta. Teknisesti Pippa on varsin hyvällä mallilla lajissa. Toimintaa muuten haluaisin vielä lisää kiihkeyttä ja jopa röyhkeyttä. Vähän samanlaista mitä emässään oli nähtävissä. Mutta varmasti tätä tulee lisää myös iän myötä, on vielä kyseessä kuitenkin nuori koira.

Lisäksi otimme sitten hakua yhtenä iltana. Edelleen molempien kanssa keskitytään siihen, että ilmaisu olisi korrekti ja motivaatio kohdillaan. Haamuina ja peräänajoina otettiin siis kaikki maalimiehet. Paulalla pikkuhiljaa pidennetään haukkua ja se on kyllä vahvistunut aika hyvin. Vaikka oli vähän vieraampi maalimies tällä kertaa, ilmaisi silti hyvinkin kelvollisesti. Pippalla oli nyt vähän ongelmana pudottaa rullaa liian aikaisin. Tätä ongelmaa Roosalta aikaisemmin korjanneena olen ollut erittäin tarkka siitä, että rulla on tuotava loppuun asti. Pippa joutui siis tekemään useampia juoksuja maalimiehelle, että rulla saatiin loppuun saakka tulemaan. Se hyvä puoli tässäkin koirassa on, että kestää hyvin tuon samalla maalimiehelle lähettämisen yhä uudelleen. Täytyy alkaa tekemään taas kentällä näitä ilmaisuja ja ottaa siinä hallintakin mukaan. Pikkuhiljaa siis edetään, haaveena joskus päästä taas etsintäkokeeseen...

Henkiin herääminen... Toivottavasti :D

Otsikolla viitataan tosiaan tähän blogiin... Paljon on kaikenlaista tapahtunut ja aika vaan katoaa jonnekin. Kaikkeen ei riitä aikaa ja siksi tämä kirjoittaminen on ollut hyvin toisaikaista. Mutta jospa sitä nyt saisi kevään kunniaksi inspiraation ja alkaisi, tai ainakin yrittäisi alkaa, päivittämään useammin. Ajattelin käydä kaikkien koirien kuulumiset läpi koira kerrallaan.

Aloitetaan Rimpestä. Rimpe on tosiaan astutettu ja tiineeksi ultrattu. Pentuja näkyi ultrassa mukavasti ja niiden odotetaan syntyvän viikolla 15. Odotan kovasti tätä pentuetta, koska ihastuin tulevaan isään aivan suunnattomasti astutuksen aikaan sen asuessa meillä viikon. Leo oli todellakin täällä viettämässä lemmenlomaa Rimpen kanssa ja saivat ainakin tutustua toisiinsa rauhassa. Varsinainen astuminen antoi odottaa itseään viimeiseen päivään, mutta onnistui sitten hyvin ja hyvällä tuloksella. Leo oli aivan äärimmäisen ihana koira tässä lauman lisänä, todella itsevarma ja helppo. Toivon, että jälkeläiset ovat sopiva kombinaatio vanhemmistaan. Rimpen elämään ei nyt sitten juuri muuta kuulu, kuin valmistautumista uuteen äitiyteen.

Pippan kanssa treenit ovat jatkuneet puruissa ja tottiksessa, sekä etsintään kuuluvissa osioissa. Olemme tehneet hakua säännöllisen epäsäännöllisesti pienellä porukalla. Tällä hetkellä tilanne on se, että ilmaisu alkaa olla kunnossa ja nyt haluan lisää moottoria etsintään. Tänään sitäkin löytyi varsin mukavasti. Etsintää tehdään nyt siis paljon haamuilla ja peräänajoilla. Näihin sitten lisäksi aina ilmaisu. Olen haun lisäksi opettanut Pippalle tarkkuusetsintää kun lumet ovat sulaneet. Ilmaisumuotona on maahanmeno ja se alkoikin onnistua sopivan palkan löydyttyä. Pippa etsii erittäin nopeasti ja varmasti. Ja toimii täysin samalla tavalla löytäessään, kuin emänsä teki. :) Pallopalkan vuoksi pientä hektisyyttä on ollut välillä havaittavissa, joten tämän asian kanssa saa tasapainoilla. Puruissa on edetty pikkuhiljaa tehden välillä tunnetilaa ja välillä teknisiä asioita. Vahvuutta ja nopeutta iskuihin on saatu turhauttamalla ja voimaa ylipäätään tolppatreenillä. Tässä lajissa koira vaatii ehkä vielä hieman kasvamista. Pippa ei ole mikään muurinmurtaja ja koen meille enemmän omaksi lajiksi etsinnän, vaikka suojelukin tulee kuvioissa pysymään mukana. Mukavaa on se, että tämä koira on monipuolinen harrastuskoira. Lajitreenien lisäksi Pippa on käynyt säännöllisesti uimassa Tampereen koirauinnissa. Tällä haen ihan puhtaasti lisää kuntoa koiralle.

Paula on Pippan tavoin käynyt sekä purutreeneissä, että haussa. Paulallakin alkaa ilmaisu olemaan hyvällä mallilla, siitähän on tulossa ensimmäinen haukkuva koira minulle. Paula pitää ihmisistä ja se motivoi sitä haussa varmasti eteenpäin. Puruissa etenemme hitaasti, mutta varmasti. Suojelu lajina ei sinänsä ole tämän koiran ykkösvalinta, mutta se käy treenissä tarkoituksena suorittaa ztp jossain vaiheessa. Mukavaa on aina huomata pieniä edistymisiä tämän koiran kanssa. Myös tottis on lähtenyt selvästi menemään parempaan suuntaan. Talven aikana oli tarkoitus harrastaa paljon vetourheilua, mutta lumitilanteen vuoksi se on jäänyt vähän heikolle. Sain kyllä kicksparkin joululahjaksi, mutta vetäminen sillä on jäänyt ehkä 3 kertaan. No sulan maan vetolajeja odotellessa... Kävimme kokeilemassa myös dobo-palloilua ja innostuin hankkimaan pallon kotiin. Paula on tässä asiassa aivan virtuoosi. :D Sitä ei haittaa oikeastaan mikään pallon päällä ja aina on Paulan vuoro...

Arwen on kasvanut ja alkaa olla iso tyttö. Sen kanssa olen tehnyt tottista ihan samalla tavoin kuin muidenkin. Lisäksi on yritetty panostaa noutoon tavoitteena saada se kesäksi kuntoon. Arwen on myös käynyt uimassa. Vesi vähän pelottaa sitä vielä ja siksi haluankin sen oppivan uimisen nyt talven aikana. Kesän koittaessa voidaan siirtyä sitten luonnonvesiin ja alkaa työstämään vedestä noutoa. Arwenille olisi tarkoitus saada kuitenkin joitain koekäyntejä ensi syksylle, joten vesityökoe odottaa jossain vaiheessa... Dobbereiden seassa tämä on kyllä mainio pakkaus. Se on erittäin ohjaajakeskeinen ja pidän erityisesti sen rohkeudesta. On erittäin vähän tilanteita, jotka se ratkaisisi väistämällä. Yleensä ratkaisu on mennä aina suoraan kohti, vaikka vähän jännittäisi.

Tässä siis tiivistäen kuulumiset tähän asti. Tavoitteena tosiaan jatkaa kirjoittamista nyt hieman ahkerammin.. ;)