torstai 13. marraskuuta 2014

Näyttelyssä...

Viime viikonloppuna oltiin Jyväskylä KV:ssa haistelemassa näyttelyilmaa. Kovin menestyksekäs ei retki ollut. Mukana oli omista koirista Pippa ja Arwen, sekä vanhemmiltani kkssu Ernesti ja veljeni lkssu Anton. Anton oli porukan paras ERI SA:lla. Ernesti ja Arwen saivat sileän ERI:n ja Pippa EH:n. Anton voittaa kyllä varmasti paljon hyvällä esiintymisellään. Pippa olisi saanut olla selkeästi paremmin massassa ja Arwen oli kehässä hieman vallaton, samoin Ernesti... Pippan kanssa on mukavaa olla aina reissussa, koska se käyttäytyy hyvin korrektisti kaikissa tilanteissa. Tosin tämä saattaa johtua sen epävarmuudesta... Alla vielä Arwenin ja Pippan arvostelut:

Arwen
" 1-vuotias, hyvän kokoinen, erittäin feminiininen. Oikea purenta. Hyvät korvat ja niska. Riittävän vahva edestä, vahva runko. Ei vankka ylälinja, hyvä liike"

Pippa
"Lähes 3-vuotias, puuttuu kulmauksia, kohtuullinen pää, Haluaisin nähdä hieman enemmän painoa hänessä. Hyvät jalat"

Muuten on ollut aika hiljaiseloa viime ajat. Muutamia kertoja olen tehnyt jälkeä ja tottista. Muuten lähinnä juostu metsässä.. Tuollaisella 6 koiran laumalla se on varsin vauhdikasta menoa... Myös dobo-pallon päälle olen ottanut kaikkia jonkin verran. Rimpen kanssa pitäisi jaksaa sitä tehdä säännöllisesti syvien lihasten takia.

tiistai 28. lokakuuta 2014

Kaikenlaista treeniä ja muutakin

Viime viikolla käytiin Arwenin kanssa lonkkakuvissa Ventelällä. Mukana oli myös sijotusurokseni Brückendorfer Arak "Rymy", sekä veljeni lyhytkarvainen saksanseisoja Katajakankaan Anton. Tulokset saatiin maanantaina Kennelliitosta. Arwenin tulos oli lonkista B ja kyynäristä 0. Hieman tämä erosi Ventelän arviosta, johon kylläkin luotan enemmän. Rymyllä oli tulos sama ja Antonin tulos oli lonkista A ja kyynäristä 0. Uroksilla Ventelän arviot menivätkin yksiin Kennelliiton kanssa. Huoletta voi siis harrastaa kaikilla :)

Viikonloppuna oli Hauholla vuoden viimeinen leiri. Paula ja Arwen olivat Niiskulla hoidossa, muut mukana. Meillä on nyt joukon vahvistuksena Arwenin veli, Nike, jonka omistaja on kriisinhallintatehtävissä. Nike asuu täällä omistajansa komennuksen ajan. Hyvin saman tyyppinen koira, kuin Arwenkin. Menee tuossa laumassa ainakin toistaiseksi varsin vaivattomasti. Alkuun ei tuonne leirille huvittanut juurikaan lähteä, sääkään ei varsinaisesti suosinut. Onneksi kuitenkin tuli lähdettyä. Olimme paikalla ainoastaan sunnuntain ja tein tottista Pippalla. Aika monta asiaa siinä ratkesi, kun ulkopuolinen ihminen katsoi yhden harjoituksen. Meillähän on ollut ongelmia aika paljonkin, mutta en ole niihin selkeää syytä löytänyt. Ilmeisesti koira on jossain vaiheessa mennyt epävarmaksi ja toiminut huonommin. Tämän seurauksena myös itse olen mennyt epävarmaksi ja ohjaaminen on kärsinyt siitä. Seurauksena on siis ollut oravanpyörä, jonka jälkeen koira ei tiedä mitä siltä halutaan ja ohjaaja ei tiedä miten asiat kertoa. Yhdellä treenillä saatiin aikaiseksi aika suuri muutos. Kun omaa ohjaamistani rauhoitettiin ja selkiytettiin, puhuimme taas koiran kanssa paremmin samaa kieltä. Mukavaa oli kuitenkin huomata, että koira haluaa tehdä kanssani töitä ja suhde siihen on kunnossa. Se on mielellään lähellä ja työskentelee iloisesti, kun vaan tietää mitä siltä halutaan.

Tänään oltiin Arwenin, sekä perheeni saksanseisojien kanssa metsällä. Ensimmäistä kertaa Arwen näytti siltä, että siitä tulee vielä lintukoira. Metsässä haku oli selkeästi parempaa, kuin pellolla. Onhan se toki rauhallista verrattuna Antoniin, mutta ehti tarkistaa siinä hyvin kaikki hajut. Nyt työskenteli myös selvästi kauempana minusta, mitä on aikaisemmin tehnyt. Pikkuhiljaa mennään siis parempaan suuntaan. Ensimmäistä kertaa kannoin myös asetta.. Minulla on rinnakkaislupa äitini haulikkoon, mutta asun eri osoitteessa tuon aseen kanssa, joten yleensä se ei ole mukana :D Vieläkään en tosin ampumaan joutunut, lintuja näkyi erittäin huonosti tänään.

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Kausi paketissa :)

Tänä viikonloppuna on sitten käyty kauden viimeiset PK-kokeet. Täytyy sanoa, että aika pitkä kausi on takana ja siihen mahtuu sekä hyvää, että huonoa. Laskeskelin tuossa, että olen itse käynyt tänä vuonna 13 PK-koetta, 3 eri koiralla... Eipä mikään ihme, että vähän alkaa turnausväsymys näkymään.

Rimpe teki kyllä tasaisen varmaa suoritusta kaikki 3 koettaan. Sen kohdalla toteutui täysin tavoitteet. Saatiin se JK3, mitä on metsästetty ja saatiin myös IP3, vieläpä paremmin mitä uskalsin odottaa. Rimpelle on suunniteltu uraa eteenpäin, miten se toteutuu, jää nähtäväksi. En uskalla vielä hirveästi puhua asioista, koska ilmassa on monta muuttuvaa tekijää. Tärkeintä olisi nyt tietysti saada koira pysymään kunnossa talven yli. Tuolla iällä kun sekään ei ole enää itsestäänselvyys. Tarkoituksena on ottaa Rimpen ohjelmaan säännöllinen uinti ja doboilu lihaskuntoa varten. Lisäksi varmaan vetoharrastusta tehdään jollain tasolla. Nämä siis nyt talven ohjelmassa, ajatuksena ottaa hyöty irti ensi kevättä ajatellen. Ensi viikonloppuna olisi vielä yksi SDY:n leiri, jonne olisi Rimpen kanssa tarkoitus mennä tuota ipoilua harrastamaan.

Pippan kausi päättyi eilen hakukokeessa HK1 tulokseen. Ihan täysin tyytyväinen en eiliseen suoritukseen ole, vaikka tulos tulikin. Sekä esineruudussa, että henkilöetsinnässä työskentely oli puolihuolimatonta ja hallinta vähän hukassa. Myös toisessa näytölle lähdössä oli ongelmaa, jota nyt sitten aletaan ratkomaan ennen ensi kevättä. Tottiksessa fiilis oli parempi, kuin edellisellä kerralla. Tasamaanoudossa ja hyppynoudossa sattui kaikenlaista ja lisäksi pientä viilattavaa löytyy kyllä. Näyttää kuitenkin siltä, että treeneissä käytössä ollut vähäinen palkansaanti on tehonnut paremmin, kuin jatkuva nostelu ja palkkaaminen. No tätä työstämme vielä talven aikana. Pippa jää nyt tottiksesta kuitenkin vähäksi aikaa tauolle. Hakua olisi tarkoitus tehdä niin pitkään, kuin kelit sallivat. Ajattelin myös talven aikana käydä mahdollisesti joitain tokokokeita Pippan kanssa, että pysyy tuntuma siihenkin lajiin... Talven yli jatketaan myös vetolajeja, mahdollisesti kilpailumielessäkin.

Paula kävi eilen juoksemassa ensimmäisen kilpastarttinsa Teija Kälvinmäen kanssa Jämillä sulan maan SM:ssä. Harmiksi tuolla sarjalla, veteraaninaiset, ei ollut pienen osallistujamäärän vuoksi SM-statusta. Toisaalta saatiin ainakin ura korkattua ja vieläpä hienolla tuloksella! Matka oli 4,2 km ja tulos 17:34.3. Paula oli vetänyt hyvin ja innolla koko matkan ja käyttäytynyt erittäin mallikkaasti alueella koko ajan. Nyt siis on tarkoitus tätä uraa jatkaa myös talven yli :) Tänään kävin Paulan kanssa kokeilemassa Harjavallassa saataisiinko jälkikokeesta tulos. No saamatta jäi ja sen pystyi kyllä arvaamaan jo lähdettäessä, sen verran tuli vettä taivaalta. Jana oli aivan loistava, täydet 40 pistettä, mutta jo ensimmäisellä suoralla oli nähtävissä ettei jälki tule hyvin päättymään. Ajoi ensimmäisen kulman vielä kohtuullisesti, mutta harhautui sen jälkeen jonkin verran ja kun vastaan tuli vielä suomaastoa pursuineen, niin siihenhän se sitten jäi. No tulipa kokeiltua ja hyvin tuo taas yritti selvittää jälkeä, mutta tänään se ei riittänyt. Paulan kanssa jatketaan tosiaan samoissa määrin hakua, kun Pippallakin ja sen lisäksi tuota vetohommaa talven yli. Olen myös ajatellut kokeilla saisiko sillekin jotain tokotulosta tehtyä. Katsellaan siis mitä talvi tuo tullessaan...

lauantai 11. lokakuuta 2014

Pyydettyä päivitystä :)

Voisin kuulemma päivittää blogia aavistuksen aktiivisemmin... :D Mitään en lupaa, mutta yrittää voin toki -taas. Kesällä nyt vaan on ollut jos vaikka ja mitä toimintaa, joten koneella ollessa tulee sitten tehtyä kaikkea muuta kun päivityksiä. Tämä näkyy vähän myös perässä laahaavissa kotisivuissa ynnä sun muussa... Mutta jos nyt sitten jonkinlaisen koosteen kesästä teen vaikka koirakohtaisesti.

Rimpen kanssa saatiin pennut maailmalle. Suurin osa pennuista lähti ajallaan, ainoastaan yksi oli tässä kotona pidempään etsimässä kotia. Nyt kuitenkin kaikilla on oma koti ja toivon, että omistajat ovat pentuihinsa tyytyväisiä. Suurinta osaa olen nähnyt luovutuksen jälkeen ja meillä oli kasvattileiri elokuussa yhteistyössä parin muun kasvattajan kanssa. Ja täytyy sanoa, että olen erittäin tyytyväinen siihen miten aktiivisesti molempien pentueiden ihmiset olivat leirillä mukana. Rimpe on treenannut kesän metsäjälkeä ja suojelua. Metsäjäljeltä tehtiin vihdoin se puuttuva tulos 3-luokasta piirinmestaruuksissa. Tavoite on siis tältä osin saavutettu. Suojelussa oli alun perin tarkoituksena hakea myös vain se 3-luokan tulos. Mutta siiten kävikin niin, että ensimmäinen IP3 tuli ykköstuloksella, jota en osannut edes odottaa. Toiseen kokeeseen oli siinä vaiheessa jo ilmoittauduttu ja kohtuullisen varmalla työskentelyllä myös tästä kokeesta ykköstulos... Rimpen tulosprosentti kaudelta on siis 100. Ja ilokseni voin sanoa, että sen työskentely on ollut kaikissa kokeissa erittäin varmaa jäsen ohjaaminen miellyttävää ja helppoa. Tuntuu, että tämä koira on kuin viini, joka paranee vanhetessaan. Koira, joka istuu tällä hetkellä ohjattavuudeltaan käteeni täydellisesti :) Nyt sitten toivon, että koira pysyy kunnossa ensi kaudelle. Silläkin alkaa ikää jo olla sen verran, että mmitä vaan voi tapahtua... Kokeiden lisäksi Rimpe on käynyt 2 näyttelyä kesän aikana. Maailmanvoittajassa ei paljon menestystä satanut. Ensimmäistä kertaa esitin sen itse ja tulos oli juuri sitä mitä voi kuvitella. Kehässä rouva oli ihan täysi perkele ja hyökki kaikkien näkemiensä makupalojen kimppuun tassut ojossa... Tuloksena oli EH. Raisiossa käytiin sitten Dargaardin kasvattajaluokan takia. Siellä esiintyminen oli parempaa, sijoitus PN3. Kasvattajaluokassa KP.

Pippa on kolunnut kokeita koirista ehdottomasti eniten tämän kesän aikana. Ihan täydellisen tyytyväinen en ole tämän neidin suorittamiseen. Melko ailahtelevaista toimintaa, toki koira on vielä nuori ja lajivalikoima laaja. Tuloksia on tullut JK1 ja JK2 verran. Ikävä kyllä se laji, jota pidän meille ykköslajina, ei ole tulosta tuottanut. Kaksi etsintäkoetta siis takana ja toisessa ei riittänyt maasto ja toisessa sitten jäi kiinni tottiksesta. Myös hakukokeessa tuli tottiksen kanssa ongelmia. Kaiken kaikkiaan en ole Pippan tottiksen tekemiseen täysin tyytyväinen. En pääse ihan selvyyteen meneekö se epävarmaksi, vai onko oppinut tunnistamaan koetilanteen ja ongelma on sama, kuin emällään... Oli kummin vain, niin jonkin verran on ratkottavaa talven ajaksi. Pippalla on yksi hakukoe vielä edessä, samoin yksi näyttely. Sitten odottaa tauko ja tarkoitus olisi myös steriloida koira. Pippan on tarkoitus aloittaa myös kiimakoirakurssi tammikuussa. Kyseessä on siis hajuerottelua työhöni liittyen... Tuossa kesän aikana myös jonkin verran aloiteltiin VEPEä tarkoituksena lisätä se volyymiin ensi kesänä sitten kunnolla...

Paula on myös treenannut koko kesän. Lähinnä on työstetty hakua ja metsäjälkeä. Peltojäljen ajamisen päätin lopettaa, koska Paula työskentelee selkeästi korkeammalla nenällä ja mieluummin vähän ilmavainulla. Paula suoritti BH:n elokuussa ja jo tästä olen hyvin tyytyväinen. Jossain vaiheessa oli epävarmaa, päästäänkö koskaan edes siihen asti. Yksi jälkikoe on käyty yrittämässä, mutta maastossa loppui aika kesken. Jäljellä oli ollut perkeistä päätellen myös sienestäjiä ja Paula joutui työstämään jälkeä niin paljon, että aika yksinkertaisesti loppui. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen miten sitkeästi se jälkeä työsti. Tarkoitus on käydä vielä toisen kerran yrittämässä tänä syksynä. Paula on myös menossa koirajuoksussa sulanmaan SM-kisoihin lainajuoksijan kanssa :) Paula oli myös Raisiossa näyttelyssä, tuloksena AVO EH1. Paulaa esitti tuossa näyttelyssä Erika, joka on kerran aikaisemmin esittänyt dobberia. Näiden kahden yhteistyö kehässä oli uskomatonta ja Paulasta näki, että se todella tykkäsi esiintyä tämän ihmisen kanssa. Myös Paula on tarkoitus steriloida talven aikana.

Pikkuharmaani Arwen on päässyt nyt syksyllä opettelemaan omaa lajiaan linnustusta. Vielä ei ole saalista tullut ja riistalle herääminen on hieman vaiheessa. Olemme käyneet jonkin verran kasvattaja-Sallan kanssa Lapualla opettelemassa ja lisäksi meillä on kotona muutama fasaani tarhassa. Pikkuhiljaa herätellään neiti tähän asiaan. Lisäksi Arwen on tehnyt tottista ja etenkin noutoa on yritetty saada kuntoon. Nyt näyttää siltä, että nouto on aika hyvin kasassa ja onnistuu useamman laisella damilla ja erilaissa maastoissa. Myös sitä VEPEä on aloiteltu samalla tavalla kun Pippankin kanssa, tavoitteet enemmän ensi kesässä. Arwen on käynyt joitain näyttelyitä kesän aikana. Forssassa tuloksena ROP, samoin molemmissa Pärnun näyttelyissä. Maailman voittajassa tuloksena oli sileä ERI ja ainoana tuliaisena karmea kennelyskä, jolta onneksi muut koirat välttyivät. Joitain näytttelyitä Arwenille on vielä tälle syksylle ja talven aikana yritän saada sitä BH-kuntoon ensi kesäksi.

Uutena vahvistuksena laumassa on Rimpen pentueesta jäänyt uros, Ares. Ares on minulle ensimmäinen urospuolinen ohjattava. Mielenkiinnolla odotan mitä on tulossa. Jo hyvin pienenä tuli tunne, että tämä pentu on merkitty minua varten ja täytyy sanoa, että pidän pojasta erittäin paljon. Ares on tehnyt toistaiseksi aika vähän, lähinnä jälkeä ja tottista. Muuten se on sellainen äidin pikkupoika vielä :)

Tässäpä oli nyt päivitystä siitä mikä on tilanne tällä hetkellä laumassa... Yritän saada tekstiä aikaiseksi vähän tiiviimmällä tahdilla jatkossa ;) 

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Pentuja

Rimpe synnytti 11.4. hyvän kokoisen pentueen. Alun perin kokoonpanossa oli 6 mustaa urosta ja 4 ruskeaa narttua, mutta valitettavasti yksi uroksista menehtyi buustaamisesta huolimatta. Kaikille nartuille onkin jo koti tiedossa, muutamalta urokselta vielä puuttuu oma tuleva koti. Varsin reippaita pentuja ovat ja etenkin muutama uros erottuu kovasti edukseen peräänantamattomuudella jo nyt. Rimpe on voinut hyvin, syönyt ja juonut omaehtoisesti ja maitoakin vaikuttaa tulevan hyvin. Nyt vaan sitten katsellaan miten lapset lähtevät kehittymään.

Olen ollut tämän viikon lomalla odottamassa pentujen syntymää, joten on ehditty tässä muiden koirienkin kanssa harrastamaan. Maanantaina kävimme haun merkeissä treenaamassa muualla ja saimme nuorisolle vähän vierasta maastoa ja vieraita maalimiehiä. Päästiin myös kokeilemaan piiloja ensimmäisen kerran. Pientä ihmetystä aiheutti osa piiloista ja muutamaan otteeseen saatiin niitä ajaa, ennen kuin homma alkoi luistamaan. Alueella on myös maapiiloja, jotka ovat oikeasti aika vaikeita koirille. Siinä mielessä hyvä, että tulee otettua niitä mukaan alusta alkaen. Maapiilon hoksasivat kyllä yllättävän hyvin. Tänään sitten jatkoimme piilojen kanssa harjoittelua kotimetsässä ja nyt maasto oli sellaista, että silmillä hakeminen ei onnistunut. Erittäin hyvää tekee näille kaikille joutua kunnolla käyttämään nenää. Lisäksi on tehty tottista, sekä ilmaisua kentällä. Pippalle olen sen hallinnan ottanut nyt mukaan kentällä tehdessä ja maastossakin molemmat vaaditaan nyt maahan ennen palkkausta. Tottiksessa olen Pippan kanssa jatkanut eteenlähetyksen hiomista ja Paulalla esteen hyppäämistä edestakaisin. Paulalla otin lisäksi henkilöryhmää ja tuomarille esittäytymistä ym. kokeeseen liittyvää pikkuviilausta. Maastolajeista olemme tehneet vähän esineruutuakin ja todenneet, että tässä tarvitaan taas pientä selvennystä homman nimestä. On ehkä helpompaa työstää asiaa kankaalla, jossa näköyhteys  koiraan säilyy... Pippan kanssa otin myös muutamia pudotetun esineen noutoja ja tarkkuusetsintääkin jonkin verran. Tarkkuusetsinnän Pippa on aika hyvin jo hoksannut, pudotetussa esineessä on vielä hieman työstämistä.

Nyt alkaa olla toiveita päästä vedättämään myös pyörällä koiria. Sain kokeiltavaksi maastopyörän, jolla olisi tarkoitus ajaa koirienkin kanssa. Vielä en ole vetohommiin päässyt, mutta pääsiäisenä päästään toivottavasti niihinkin. :)

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Treenejä ja mahan kasvattelua..

Rimpellä energia menee tätä nykyä tosiaan mahan kasvattamiseen, joka alkaa olla jo varsin hyvässä mittakaavassa. Tyttösen elämä on myös mielestään varsin tylsää ja tapahtumaköyhää. Enää ei pääse edes kentälle, koska takki ei mene kiinni. Lisäksi nälkä on aivan hirvittävä :) Juuri äsken yritti kivetä leivinuunin päälle, siellä on leipää kuivumassa... No reilu viikko, niin pennut ovat toivottavasti maailmassa.

Pippa ja Paula ovat jatkaneet hakuilua nyt säännöllisesti. Viime viikolla tein ensimmäisen pidemmän treenin molemmilla. Pippalla oli 6 ja Paulalla 5 ukkoa. Molemmat jaksoivat kyllä vetää ihan hyvin. Pientä puutumista oli Pippalla näkyvissä 5. kohdalla. Ukko oli todella syvällä ja vaati sitkeän irtoamisen. Löytyi kuitenkin lopulta parilla otolla. Paulalle otin suosista tämän kohdan haamulla. Lähiaikoina olisi toiveissa päästä opettamaan myös piiloja enemmän. Nyt piilot ovat olleet lähinnä oksista kyhättyjä. Ilmaisua on tehty sitten erikseen vielä kentällä. Päätin Pippalle rakentaa hieman huolellisemmin nyt ilmaisun, koska Roosan kanssa siinä oli aina hiukan ongelmia. Sen takia sitä on tehty kentällä syksystä asti. Täytyy sanoa, että tämä on tuottanut tulosta ja ilmaisee erittäin korrektisti. Edelleen jatkamme ilmaisun vahvistamista säännöllisesti kentällä ja nyt siihen on lisätty hallintaan otto. Pippalla on erittäin hyvä ohjattavuus, kuten kaikilla Roosan lapsilla, joten en usko tästä tulevan ongelmaa. Hauskaa on nähdä myös Pippan siskoa samoissa treeneissä. Alli on pikkuinen ruskea, jolla ei varsinaisesti jää vauhdista kiinni... Sähköä löytyy ja se kyllä miellyttää minua. Ei ole huono asia, että kestää treeniä..

Tottikseen on päästy vihdoin kunnolla takaisin kentälle. Siitä mukavaa, että pääsee ottamaan myös hyppynoutoja ja kunnolla eteenlähetyksiä. Paulaa olen opettanut nyt hyppäämään esteen yli edestakaisin. Toistaiseksi pysymme hieman matalammassa esteessä, koska toistoja tulee jonkin verran ja siinä on helpompi avustaa. Paulalle on ollut hieman vaikeaa ymmärtää, että esteen yli pitää hypätä myös takaisin ja mielellään patukka suussa... Tänään alkoi kuitenkin jo näkyä valoa tunnelin päässä. Opetan siis hyppy- ja estenoudon ensin patukalla ja vasta sitten kapulalla. Pippa oppi asian aika hyvin jo syksyllä ja tuntuu muistavan edelleen. Sen kanssa on sitten harjoiteltu eteenlähetystä. Irtoaa kyllä hyvin, mutta maahanmenoa on nyt sitten yhdistetty siihen. Alkaa nyt jo hoksata asian. Aloitimme siis ensin lyhyestä matkasta ja sitä on pidennetty pikkuhiljaa. Otan lisäksi aina myös pelkkiä irtoamisia, koska balanssin saaminen näiden kahden asian välille on osoittautunut jo aikaisemmin asiaksi, jota saa hioa. Myös Arwen tekee säännöllisesti tottista. Sen kanssa tehdään ruualla kaikkia mahdollisia liikkeitä opetusmielessä. Lisäksi olen aloittanut pillille opettamisen metsästystä varten. Arwenin kanssa tehdään myös noutoa paljon. Saa nähdä mitä tästä pikkuharmaasta sitten kehkeytyy...

Näiden juttujen lisäksi päästiin taas uimaan, kun uimaseuralainen Ernesti kotiutui lapista. Pippa ui erittäin hyvin. Se ei ehkä rakasta hommaa täydestä sydämestä, mutta nöyränä ui kunnes toisin käsketään. Nyt Pippa saa jäädä tästä vähän tauolle ja tarkoitus on opettaa myös Paula uimaan kunnolla ennen kesää. Arwen jatkaa harjoittelua edelleen, sillä on pieniä teknisiä ongelmia välillä... Arwen joko ui etujaloilla, eikä tee takaa mitään, tai sitten ui kaikille jaloilla pystyssä vettä räiskyttäen... Mutta ehkä se siitä kun kesä tulee ja päästään järveen.

torstai 20. maaliskuuta 2014

viikon kuulumiset

No niin, jonkinlaista päivitystä kuluvan viikon tapahtumista. Rimpellä ei elämässää tapahdu mitään uutta tai mullistavaa. Elelee mahdollisimman tasaisesti ja kasvattelee mahaa, joka onkin selvästi lähtenyt pyöristymään.

Arwenin kanssa oli suunnitelmana käydä match showssa viime viikonloppuna, mutta onnistui kolhimaan päänsä sillä seurauksella, että pieneltä näyttänyt reikä vaatikin antibiootit. Oli sen verran kipeä, että mätsäri jäi sen kohdalta haaveeksi ja kävimme vain veljeni seisojan kanssa siellä harjoittelemassa. Anton on lyhytkarvainen saksanseisoja ja menossa Tampereelle näyttelyyn toukokuussa. Iloinen mieli meinaa välillä tehdä juoksemisesta hankalaa ja sen vuoksi on täytynyt vähän kehäkäytöstä käydä reenailemassa.

Pippa ja Paula olivat alkuviikosta purutreeneissä. Molemmilla panostettiin iskuihin ja niiden nopeuteen turhauttamalla. Pippaa otettiin lisäksi piilolle ja opeteltiin sivukuljetusta. Teknisesti Pippa on varsin hyvällä mallilla lajissa. Toimintaa muuten haluaisin vielä lisää kiihkeyttä ja jopa röyhkeyttä. Vähän samanlaista mitä emässään oli nähtävissä. Mutta varmasti tätä tulee lisää myös iän myötä, on vielä kyseessä kuitenkin nuori koira.

Lisäksi otimme sitten hakua yhtenä iltana. Edelleen molempien kanssa keskitytään siihen, että ilmaisu olisi korrekti ja motivaatio kohdillaan. Haamuina ja peräänajoina otettiin siis kaikki maalimiehet. Paulalla pikkuhiljaa pidennetään haukkua ja se on kyllä vahvistunut aika hyvin. Vaikka oli vähän vieraampi maalimies tällä kertaa, ilmaisi silti hyvinkin kelvollisesti. Pippalla oli nyt vähän ongelmana pudottaa rullaa liian aikaisin. Tätä ongelmaa Roosalta aikaisemmin korjanneena olen ollut erittäin tarkka siitä, että rulla on tuotava loppuun asti. Pippa joutui siis tekemään useampia juoksuja maalimiehelle, että rulla saatiin loppuun saakka tulemaan. Se hyvä puoli tässäkin koirassa on, että kestää hyvin tuon samalla maalimiehelle lähettämisen yhä uudelleen. Täytyy alkaa tekemään taas kentällä näitä ilmaisuja ja ottaa siinä hallintakin mukaan. Pikkuhiljaa siis edetään, haaveena joskus päästä taas etsintäkokeeseen...

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Henkiin herääminen... Toivottavasti :D

Otsikolla viitataan tosiaan tähän blogiin... Paljon on kaikenlaista tapahtunut ja aika vaan katoaa jonnekin. Kaikkeen ei riitä aikaa ja siksi tämä kirjoittaminen on ollut hyvin toisaikaista. Mutta jospa sitä nyt saisi kevään kunniaksi inspiraation ja alkaisi, tai ainakin yrittäisi alkaa, päivittämään useammin. Ajattelin käydä kaikkien koirien kuulumiset läpi koira kerrallaan.

Aloitetaan Rimpestä. Rimpe on tosiaan astutettu ja tiineeksi ultrattu. Pentuja näkyi ultrassa mukavasti ja niiden odotetaan syntyvän viikolla 15. Odotan kovasti tätä pentuetta, koska ihastuin tulevaan isään aivan suunnattomasti astutuksen aikaan sen asuessa meillä viikon. Leo oli todellakin täällä viettämässä lemmenlomaa Rimpen kanssa ja saivat ainakin tutustua toisiinsa rauhassa. Varsinainen astuminen antoi odottaa itseään viimeiseen päivään, mutta onnistui sitten hyvin ja hyvällä tuloksella. Leo oli aivan äärimmäisen ihana koira tässä lauman lisänä, todella itsevarma ja helppo. Toivon, että jälkeläiset ovat sopiva kombinaatio vanhemmistaan. Rimpen elämään ei nyt sitten juuri muuta kuulu, kuin valmistautumista uuteen äitiyteen.

Pippan kanssa treenit ovat jatkuneet puruissa ja tottiksessa, sekä etsintään kuuluvissa osioissa. Olemme tehneet hakua säännöllisen epäsäännöllisesti pienellä porukalla. Tällä hetkellä tilanne on se, että ilmaisu alkaa olla kunnossa ja nyt haluan lisää moottoria etsintään. Tänään sitäkin löytyi varsin mukavasti. Etsintää tehdään nyt siis paljon haamuilla ja peräänajoilla. Näihin sitten lisäksi aina ilmaisu. Olen haun lisäksi opettanut Pippalle tarkkuusetsintää kun lumet ovat sulaneet. Ilmaisumuotona on maahanmeno ja se alkoikin onnistua sopivan palkan löydyttyä. Pippa etsii erittäin nopeasti ja varmasti. Ja toimii täysin samalla tavalla löytäessään, kuin emänsä teki. :) Pallopalkan vuoksi pientä hektisyyttä on ollut välillä havaittavissa, joten tämän asian kanssa saa tasapainoilla. Puruissa on edetty pikkuhiljaa tehden välillä tunnetilaa ja välillä teknisiä asioita. Vahvuutta ja nopeutta iskuihin on saatu turhauttamalla ja voimaa ylipäätään tolppatreenillä. Tässä lajissa koira vaatii ehkä vielä hieman kasvamista. Pippa ei ole mikään muurinmurtaja ja koen meille enemmän omaksi lajiksi etsinnän, vaikka suojelukin tulee kuvioissa pysymään mukana. Mukavaa on se, että tämä koira on monipuolinen harrastuskoira. Lajitreenien lisäksi Pippa on käynyt säännöllisesti uimassa Tampereen koirauinnissa. Tällä haen ihan puhtaasti lisää kuntoa koiralle.

Paula on Pippan tavoin käynyt sekä purutreeneissä, että haussa. Paulallakin alkaa ilmaisu olemaan hyvällä mallilla, siitähän on tulossa ensimmäinen haukkuva koira minulle. Paula pitää ihmisistä ja se motivoi sitä haussa varmasti eteenpäin. Puruissa etenemme hitaasti, mutta varmasti. Suojelu lajina ei sinänsä ole tämän koiran ykkösvalinta, mutta se käy treenissä tarkoituksena suorittaa ztp jossain vaiheessa. Mukavaa on aina huomata pieniä edistymisiä tämän koiran kanssa. Myös tottis on lähtenyt selvästi menemään parempaan suuntaan. Talven aikana oli tarkoitus harrastaa paljon vetourheilua, mutta lumitilanteen vuoksi se on jäänyt vähän heikolle. Sain kyllä kicksparkin joululahjaksi, mutta vetäminen sillä on jäänyt ehkä 3 kertaan. No sulan maan vetolajeja odotellessa... Kävimme kokeilemassa myös dobo-palloilua ja innostuin hankkimaan pallon kotiin. Paula on tässä asiassa aivan virtuoosi. :D Sitä ei haittaa oikeastaan mikään pallon päällä ja aina on Paulan vuoro...

Arwen on kasvanut ja alkaa olla iso tyttö. Sen kanssa olen tehnyt tottista ihan samalla tavoin kuin muidenkin. Lisäksi on yritetty panostaa noutoon tavoitteena saada se kesäksi kuntoon. Arwen on myös käynyt uimassa. Vesi vähän pelottaa sitä vielä ja siksi haluankin sen oppivan uimisen nyt talven aikana. Kesän koittaessa voidaan siirtyä sitten luonnonvesiin ja alkaa työstämään vedestä noutoa. Arwenille olisi tarkoitus saada kuitenkin joitain koekäyntejä ensi syksylle, joten vesityökoe odottaa jossain vaiheessa... Dobbereiden seassa tämä on kyllä mainio pakkaus. Se on erittäin ohjaajakeskeinen ja pidän erityisesti sen rohkeudesta. On erittäin vähän tilanteita, jotka se ratkaisisi väistämällä. Yleensä ratkaisu on mennä aina suoraan kohti, vaikka vähän jännittäisi.

Tässä siis tiivistäen kuulumiset tähän asti. Tavoitteena tosiaan jatkaa kirjoittamista nyt hieman ahkerammin.. ;)