Viime viikolla käytiin Arwenin kanssa lonkkakuvissa Ventelällä. Mukana oli myös sijotusurokseni Brückendorfer Arak "Rymy", sekä veljeni lyhytkarvainen saksanseisoja Katajakankaan Anton. Tulokset saatiin maanantaina Kennelliitosta. Arwenin tulos oli lonkista B ja kyynäristä 0. Hieman tämä erosi Ventelän arviosta, johon kylläkin luotan enemmän. Rymyllä oli tulos sama ja Antonin tulos oli lonkista A ja kyynäristä 0. Uroksilla Ventelän arviot menivätkin yksiin Kennelliiton kanssa. Huoletta voi siis harrastaa kaikilla :)
Viikonloppuna oli Hauholla vuoden viimeinen leiri. Paula ja Arwen olivat Niiskulla hoidossa, muut mukana. Meillä on nyt joukon vahvistuksena Arwenin veli, Nike, jonka omistaja on kriisinhallintatehtävissä. Nike asuu täällä omistajansa komennuksen ajan. Hyvin saman tyyppinen koira, kuin Arwenkin. Menee tuossa laumassa ainakin toistaiseksi varsin vaivattomasti. Alkuun ei tuonne leirille huvittanut juurikaan lähteä, sääkään ei varsinaisesti suosinut. Onneksi kuitenkin tuli lähdettyä. Olimme paikalla ainoastaan sunnuntain ja tein tottista Pippalla. Aika monta asiaa siinä ratkesi, kun ulkopuolinen ihminen katsoi yhden harjoituksen. Meillähän on ollut ongelmia aika paljonkin, mutta en ole niihin selkeää syytä löytänyt. Ilmeisesti koira on jossain vaiheessa mennyt epävarmaksi ja toiminut huonommin. Tämän seurauksena myös itse olen mennyt epävarmaksi ja ohjaaminen on kärsinyt siitä. Seurauksena on siis ollut oravanpyörä, jonka jälkeen koira ei tiedä mitä siltä halutaan ja ohjaaja ei tiedä miten asiat kertoa. Yhdellä treenillä saatiin aikaiseksi aika suuri muutos. Kun omaa ohjaamistani rauhoitettiin ja selkiytettiin, puhuimme taas koiran kanssa paremmin samaa kieltä. Mukavaa oli kuitenkin huomata, että koira haluaa tehdä kanssani töitä ja suhde siihen on kunnossa. Se on mielellään lähellä ja työskentelee iloisesti, kun vaan tietää mitä siltä halutaan.
Tänään oltiin Arwenin, sekä perheeni saksanseisojien kanssa metsällä. Ensimmäistä kertaa Arwen näytti siltä, että siitä tulee vielä lintukoira. Metsässä haku oli selkeästi parempaa, kuin pellolla. Onhan se toki rauhallista verrattuna Antoniin, mutta ehti tarkistaa siinä hyvin kaikki hajut. Nyt työskenteli myös selvästi kauempana minusta, mitä on aikaisemmin tehnyt. Pikkuhiljaa mennään siis parempaan suuntaan. Ensimmäistä kertaa kannoin myös asetta.. Minulla on rinnakkaislupa äitini haulikkoon, mutta asun eri osoitteessa tuon aseen kanssa, joten yleensä se ei ole mukana :D Vieläkään en tosin ampumaan joutunut, lintuja näkyi erittäin huonosti tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti