Paljon on tapahtunut edellisen kirjoituskerran jälkeen. Suurimpana muutoksena elämässämme on ollut Roosan poistuminen joukostamme. Kevään ajan olen tiennyt, että tänä kesänä joudun tästä mahtavasta koirasta luopumaan, mutta silti hetki koitti liian aikaisin. Helmi-maaliskuun vaihteessa huomasin Roosan kylkien olevan epäsymmetriset ja tarkemmin tarkasteltuna oli selvää, että sillä on kasvainmuutokset olemassa. Jo tässä vaiheessa tein päätöksen, ettei Roosaa lähdetä leikkaamaan, tai pitämään kipulääkkeiden voimalla hengissä. Niin kauan, kun se jaksaisi elää normaalia elämää ja olla iloinen oma itsensä laumassa, se saisi olla ja kun näin ei enää olisi, se pääsisi pois. Omaan ideologiaani kuuluu ajatus, että eläimen ei tarvitse milloinkaan kärsiä turhaan. Roosa oli loppuun asti erittäin pirteä, vielä toukokuun lopussa kävimme Harjavallassa näyttelyssä hakemassa ROP-tittelin, sekä sertin :) Tähän oli hyvä päättää näyttelyura, huipulle. Harjavallasta aikanaan aloitimme ja sinne myös lopetimme. Tuota näyttelyä seuraavalla viikolla näin eräänä aamuna Roosan silmistä, että nyt on aika. Kävimme Veterissä, jossa se kuvattiin ja virallinen diagnoosi oli kasvain vatsaontelossa/suolistossa, metastaasi keuhkoissa. Mitään ei siis ollut tehtävissä, minkä olin arvannutkin. Halusin kuitenkin oman eläinlääkärin hoitavan lopetuksen ja loppuviikosta Roosa nukahti Jaanan avustamana rinnaltani pois. Ikävä on edelleen suunnaton, vaikka asiasta pystyykin jo puhumaan. Roosa jää elämään jälkeläisissään, joista toivon tulevan vähintään emänsä veroisia harrastuskoiria. Kiitos Roosan elämässä mukana olleille ja kanssamme harrastaneille, erityisesti teille Heidi, Marianne, Maritta, Maisa ja Repa, Niilo, Veli-Matti, Mia, sekä kummitäti Ninni.
Vaikka Roosan lähtö onkin varjostanut koko kevättä, olemme silti ehtineet myös harrastaa jotain. Rimpe on kunnostautunut kokeissa ja tehnyt kaksikin tulosta. Toukokuun puolessa välissä kävimme ipo-ykkösessä Nokialla. Jälki ei mennyt kovinkaan mainiosti, mutta saimme kuitenkin riittävästi pisteitä. Tottis oli muuten ok, mutta seisoi liikkeestä istumisen ja kaatui ikävästi hyppynoudon takaisin hypyssä ottaen esteen mukaansa. Tämä verotti pisteitä niin paljon, ettei kokonaismäärällä voi siinäkään kehua. C-osa oli onneksi hyvä ja tästä tuli pisteitä kivasti. Tuloksena oli siis IP1. Kesäkuun puolella kävimme jälki-kakkosessa. Esitti yllättävän vahvaa jäljestystä metsässä ja yhteistyöllä saimme 5 keppiä kasaan.. Esineruudusta nosti vaaditut 2 esinettä. Tottiksessa oli muutama heikommin mennyt liike, mutta myös todella hyviä esityksiä. Saldona tästä olikin sitten kauan metsästetty JK2. Nyt katsellaan hetki mihin suunnataan seuraavaksi ja jäljestellään etenkin pellolla... Näyttelypuolella kävimme erkkarissa kokeilemassa valioluokkaa ilman sen suurempaa menestystä, EH tuli. Pikkutytöistä Paula oli Harjavallan näyttelyssä voittaen junnunartut ERI-tuloksella. Muuten nuorison kanssa on lähinnä treenattu tiukasti tottista tavoitteena BH ja jäljestelty pääasiassa pellolla. Muutamaan otteeseen on käyty myös metsäjäljellä lähinnä siksi, että haluan kokemusta erilaisista pohjista. Lisäksi metsässä olen antanut ajaa vapaammin ja katsonut jäljestävätkö oikeasti, jäljet ovat olleet siis huomattavan vähäruokaisia.. :)
