Viikon alkajaisiksi käytiin taas ottamassa Humppakankaalla vähän metsäjälkeä. Tällä kertaa tein Roosalle itse jäljen, pituutta n.700m. Janalta lähti hyvin, eteni suoraan ja reagoi jälkeen kunnolla. Hetken tarkisti taaksepäin, mutta sitten päästiin oikeaan suuntaan. Ensimmäiseen keppiin saakka jäljestikin ihan hyvin. Sen jälkeen ei voikaan sitten enää jäljestämiseksi kutsua... Hyppelehti jäniksen tavoin sinne tänne ja oli ihan muualla, kun jäljellä. 2. keppi jäi nostamatta ja oltiin aika kaukana jäljeltä siinä vaiheessa, koska minäkään en sitä huomannut ja oli kuitenkin krepattu... 3. ja 4. löydettiin sattumalta, tosin koira ei ilmaissut vaan palautin sen niille huomattuani kepit. En tiedä onko hyvä vai huono, että palautan, mutta jotenkin on ne pakko saada huomioimaan. %. vetikin sitten taas täysin ohi ja haksahti pois jäljeltä muutenkin niin, että vein sen sitten pois koko jäljeltä... Että näin tällä kertaa, on varmaan pakko palata taas hetkeksi helpompaan maastoon kankaalle ja palauttaa tarkempi työskentely ja jossain määrin myös koiran itseluottamus.
Rimpen jälki oli aika lyhyt ja sisälsi kaksi kulmaa. Namia oli nyt vähemmän ja tyhjää selvästi enemmän. Täytyy sanoa, että Rimpe ajoi tänään erittäin hyvin! Pysyi jäljen päällä ja nenä maassa tyhjienkin paikkojen yli. Oli myös kulmissa erittäin tarkkaavainen. Jotain on siis ehkä loksahtanut paikoilleen. Ainakin toivomme niin. Harjoiteltiin myös ohitustilannetta BH-koetta silmälläpitäen. Tässä en kyllä odottanutkaan olevan mitään ongelmia.
Kun jäljet vanhenivat, otettiin välissä pikkuruutu. Roosan ensimmäinen yritys meni osittain pieleen Rimpen luistettua autosta pois ja juostua paikalle.. Ei hyvä... No kolme kertaa nostettiin esine, ensimmäinen oli aika säätämistä ja ilmaisi kaikkea muuta paitsi esinettä. Kaksi seuraavaa onnistuivat sitten paremmin. Tämäkin vaatii treeniä ja sitäkautta varmuutta, periaate on kyllä ihan hyvin hanskassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti