Pentuja

Rimpe synnytti 11.4. hyvän kokoisen pentueen. Alun perin kokoonpanossa oli 6 mustaa urosta ja 4 ruskeaa narttua, mutta valitettavasti yksi uroksista menehtyi buustaamisesta huolimatta. Kaikille nartuille onkin jo koti tiedossa, muutamalta urokselta vielä puuttuu oma tuleva koti. Varsin reippaita pentuja ovat ja etenkin muutama uros erottuu kovasti edukseen peräänantamattomuudella jo nyt. Rimpe on voinut hyvin, syönyt ja juonut omaehtoisesti ja maitoakin vaikuttaa tulevan hyvin. Nyt vaan sitten katsellaan miten lapset lähtevät kehittymään.

Olen ollut tämän viikon lomalla odottamassa pentujen syntymää, joten on ehditty tässä muiden koirienkin kanssa harrastamaan. Maanantaina kävimme haun merkeissä treenaamassa muualla ja saimme nuorisolle vähän vierasta maastoa ja vieraita maalimiehiä. Päästiin myös kokeilemaan piiloja ensimmäisen kerran. Pientä ihmetystä aiheutti osa piiloista ja muutamaan otteeseen saatiin niitä ajaa, ennen kuin homma alkoi luistamaan. Alueella on myös maapiiloja, jotka ovat oikeasti aika vaikeita koirille. Siinä mielessä hyvä, että tulee otettua niitä mukaan alusta alkaen. Maapiilon hoksasivat kyllä yllättävän hyvin. Tänään sitten jatkoimme piilojen kanssa harjoittelua kotimetsässä ja nyt maasto oli sellaista, että silmillä hakeminen ei onnistunut. Erittäin hyvää tekee näille kaikille joutua kunnolla käyttämään nenää. Lisäksi on tehty tottista, sekä ilmaisua kentällä. Pippalle olen sen hallinnan ottanut nyt mukaan kentällä tehdessä ja maastossakin molemmat vaaditaan nyt maahan ennen palkkausta. Tottiksessa olen Pippan kanssa jatkanut eteenlähetyksen hiomista ja Paulalla esteen hyppäämistä edestakaisin. Paulalla otin lisäksi henkilöryhmää ja tuomarille esittäytymistä ym. kokeeseen liittyvää pikkuviilausta. Maastolajeista olemme tehneet vähän esineruutuakin ja todenneet, että tässä tarvitaan taas pientä selvennystä homman nimestä. On ehkä helpompaa työstää asiaa kankaalla, jossa näköyhteys  koiraan säilyy... Pippan kanssa otin myös muutamia pudotetun esineen noutoja ja tarkkuusetsintääkin jonkin verran. Tarkkuusetsinnän Pippa on aika hyvin jo hoksannut, pudotetussa esineessä on vielä hieman työstämistä.

Nyt alkaa olla toiveita päästä vedättämään myös pyörällä koiria. Sain kokeiltavaksi maastopyörän, jolla olisi tarkoitus ajaa koirienkin kanssa. Vielä en ole vetohommiin päässyt, mutta pääsiäisenä päästään toivottavasti niihinkin. :)

Treenejä ja mahan kasvattelua..

Rimpellä energia menee tätä nykyä tosiaan mahan kasvattamiseen, joka alkaa olla jo varsin hyvässä mittakaavassa. Tyttösen elämä on myös mielestään varsin tylsää ja tapahtumaköyhää. Enää ei pääse edes kentälle, koska takki ei mene kiinni. Lisäksi nälkä on aivan hirvittävä :) Juuri äsken yritti kivetä leivinuunin päälle, siellä on leipää kuivumassa... No reilu viikko, niin pennut ovat toivottavasti maailmassa.

Pippa ja Paula ovat jatkaneet hakuilua nyt säännöllisesti. Viime viikolla tein ensimmäisen pidemmän treenin molemmilla. Pippalla oli 6 ja Paulalla 5 ukkoa. Molemmat jaksoivat kyllä vetää ihan hyvin. Pientä puutumista oli Pippalla näkyvissä 5. kohdalla. Ukko oli todella syvällä ja vaati sitkeän irtoamisen. Löytyi kuitenkin lopulta parilla otolla. Paulalle otin suosista tämän kohdan haamulla. Lähiaikoina olisi toiveissa päästä opettamaan myös piiloja enemmän. Nyt piilot ovat olleet lähinnä oksista kyhättyjä. Ilmaisua on tehty sitten erikseen vielä kentällä. Päätin Pippalle rakentaa hieman huolellisemmin nyt ilmaisun, koska Roosan kanssa siinä oli aina hiukan ongelmia. Sen takia sitä on tehty kentällä syksystä asti. Täytyy sanoa, että tämä on tuottanut tulosta ja ilmaisee erittäin korrektisti. Edelleen jatkamme ilmaisun vahvistamista säännöllisesti kentällä ja nyt siihen on lisätty hallintaan otto. Pippalla on erittäin hyvä ohjattavuus, kuten kaikilla Roosan lapsilla, joten en usko tästä tulevan ongelmaa. Hauskaa on nähdä myös Pippan siskoa samoissa treeneissä. Alli on pikkuinen ruskea, jolla ei varsinaisesti jää vauhdista kiinni... Sähköä löytyy ja se kyllä miellyttää minua. Ei ole huono asia, että kestää treeniä..

Tottikseen on päästy vihdoin kunnolla takaisin kentälle. Siitä mukavaa, että pääsee ottamaan myös hyppynoutoja ja kunnolla eteenlähetyksiä. Paulaa olen opettanut nyt hyppäämään esteen yli edestakaisin. Toistaiseksi pysymme hieman matalammassa esteessä, koska toistoja tulee jonkin verran ja siinä on helpompi avustaa. Paulalle on ollut hieman vaikeaa ymmärtää, että esteen yli pitää hypätä myös takaisin ja mielellään patukka suussa... Tänään alkoi kuitenkin jo näkyä valoa tunnelin päässä. Opetan siis hyppy- ja estenoudon ensin patukalla ja vasta sitten kapulalla. Pippa oppi asian aika hyvin jo syksyllä ja tuntuu muistavan edelleen. Sen kanssa on sitten harjoiteltu eteenlähetystä. Irtoaa kyllä hyvin, mutta maahanmenoa on nyt sitten yhdistetty siihen. Alkaa nyt jo hoksata asian. Aloitimme siis ensin lyhyestä matkasta ja sitä on pidennetty pikkuhiljaa. Otan lisäksi aina myös pelkkiä irtoamisia, koska balanssin saaminen näiden kahden asian välille on osoittautunut jo aikaisemmin asiaksi, jota saa hioa. Myös Arwen tekee säännöllisesti tottista. Sen kanssa tehdään ruualla kaikkia mahdollisia liikkeitä opetusmielessä. Lisäksi olen aloittanut pillille opettamisen metsästystä varten. Arwenin kanssa tehdään myös noutoa paljon. Saa nähdä mitä tästä pikkuharmaasta sitten kehkeytyy...

Näiden juttujen lisäksi päästiin taas uimaan, kun uimaseuralainen Ernesti kotiutui lapista. Pippa ui erittäin hyvin. Se ei ehkä rakasta hommaa täydestä sydämestä, mutta nöyränä ui kunnes toisin käsketään. Nyt Pippa saa jäädä tästä vähän tauolle ja tarkoitus on opettaa myös Paula uimaan kunnolla ennen kesää. Arwen jatkaa harjoittelua edelleen, sillä on pieniä teknisiä ongelmia välillä... Arwen joko ui etujaloilla, eikä tee takaa mitään, tai sitten ui kaikille jaloilla pystyssä vettä räiskyttäen... Mutta ehkä se siitä kun kesä tulee ja päästään järveen.

viikon kuulumiset

No niin, jonkinlaista päivitystä kuluvan viikon tapahtumista. Rimpellä ei elämässää tapahdu mitään uutta tai mullistavaa. Elelee mahdollisimman tasaisesti ja kasvattelee mahaa, joka onkin selvästi lähtenyt pyöristymään.

Arwenin kanssa oli suunnitelmana käydä match showssa viime viikonloppuna, mutta onnistui kolhimaan päänsä sillä seurauksella, että pieneltä näyttänyt reikä vaatikin antibiootit. Oli sen verran kipeä, että mätsäri jäi sen kohdalta haaveeksi ja kävimme vain veljeni seisojan kanssa siellä harjoittelemassa. Anton on lyhytkarvainen saksanseisoja ja menossa Tampereelle näyttelyyn toukokuussa. Iloinen mieli meinaa välillä tehdä juoksemisesta hankalaa ja sen vuoksi on täytynyt vähän kehäkäytöstä käydä reenailemassa.

Pippa ja Paula olivat alkuviikosta purutreeneissä. Molemmilla panostettiin iskuihin ja niiden nopeuteen turhauttamalla. Pippaa otettiin lisäksi piilolle ja opeteltiin sivukuljetusta. Teknisesti Pippa on varsin hyvällä mallilla lajissa. Toimintaa muuten haluaisin vielä lisää kiihkeyttä ja jopa röyhkeyttä. Vähän samanlaista mitä emässään oli nähtävissä. Mutta varmasti tätä tulee lisää myös iän myötä, on vielä kyseessä kuitenkin nuori koira.

Lisäksi otimme sitten hakua yhtenä iltana. Edelleen molempien kanssa keskitytään siihen, että ilmaisu olisi korrekti ja motivaatio kohdillaan. Haamuina ja peräänajoina otettiin siis kaikki maalimiehet. Paulalla pikkuhiljaa pidennetään haukkua ja se on kyllä vahvistunut aika hyvin. Vaikka oli vähän vieraampi maalimies tällä kertaa, ilmaisi silti hyvinkin kelvollisesti. Pippalla oli nyt vähän ongelmana pudottaa rullaa liian aikaisin. Tätä ongelmaa Roosalta aikaisemmin korjanneena olen ollut erittäin tarkka siitä, että rulla on tuotava loppuun asti. Pippa joutui siis tekemään useampia juoksuja maalimiehelle, että rulla saatiin loppuun saakka tulemaan. Se hyvä puoli tässäkin koirassa on, että kestää hyvin tuon samalla maalimiehelle lähettämisen yhä uudelleen. Täytyy alkaa tekemään taas kentällä näitä ilmaisuja ja ottaa siinä hallintakin mukaan. Pikkuhiljaa siis edetään, haaveena joskus päästä taas etsintäkokeeseen...

Henkiin herääminen... Toivottavasti :D

Otsikolla viitataan tosiaan tähän blogiin... Paljon on kaikenlaista tapahtunut ja aika vaan katoaa jonnekin. Kaikkeen ei riitä aikaa ja siksi tämä kirjoittaminen on ollut hyvin toisaikaista. Mutta jospa sitä nyt saisi kevään kunniaksi inspiraation ja alkaisi, tai ainakin yrittäisi alkaa, päivittämään useammin. Ajattelin käydä kaikkien koirien kuulumiset läpi koira kerrallaan.

Aloitetaan Rimpestä. Rimpe on tosiaan astutettu ja tiineeksi ultrattu. Pentuja näkyi ultrassa mukavasti ja niiden odotetaan syntyvän viikolla 15. Odotan kovasti tätä pentuetta, koska ihastuin tulevaan isään aivan suunnattomasti astutuksen aikaan sen asuessa meillä viikon. Leo oli todellakin täällä viettämässä lemmenlomaa Rimpen kanssa ja saivat ainakin tutustua toisiinsa rauhassa. Varsinainen astuminen antoi odottaa itseään viimeiseen päivään, mutta onnistui sitten hyvin ja hyvällä tuloksella. Leo oli aivan äärimmäisen ihana koira tässä lauman lisänä, todella itsevarma ja helppo. Toivon, että jälkeläiset ovat sopiva kombinaatio vanhemmistaan. Rimpen elämään ei nyt sitten juuri muuta kuulu, kuin valmistautumista uuteen äitiyteen.

Pippan kanssa treenit ovat jatkuneet puruissa ja tottiksessa, sekä etsintään kuuluvissa osioissa. Olemme tehneet hakua säännöllisen epäsäännöllisesti pienellä porukalla. Tällä hetkellä tilanne on se, että ilmaisu alkaa olla kunnossa ja nyt haluan lisää moottoria etsintään. Tänään sitäkin löytyi varsin mukavasti. Etsintää tehdään nyt siis paljon haamuilla ja peräänajoilla. Näihin sitten lisäksi aina ilmaisu. Olen haun lisäksi opettanut Pippalle tarkkuusetsintää kun lumet ovat sulaneet. Ilmaisumuotona on maahanmeno ja se alkoikin onnistua sopivan palkan löydyttyä. Pippa etsii erittäin nopeasti ja varmasti. Ja toimii täysin samalla tavalla löytäessään, kuin emänsä teki. :) Pallopalkan vuoksi pientä hektisyyttä on ollut välillä havaittavissa, joten tämän asian kanssa saa tasapainoilla. Puruissa on edetty pikkuhiljaa tehden välillä tunnetilaa ja välillä teknisiä asioita. Vahvuutta ja nopeutta iskuihin on saatu turhauttamalla ja voimaa ylipäätään tolppatreenillä. Tässä lajissa koira vaatii ehkä vielä hieman kasvamista. Pippa ei ole mikään muurinmurtaja ja koen meille enemmän omaksi lajiksi etsinnän, vaikka suojelukin tulee kuvioissa pysymään mukana. Mukavaa on se, että tämä koira on monipuolinen harrastuskoira. Lajitreenien lisäksi Pippa on käynyt säännöllisesti uimassa Tampereen koirauinnissa. Tällä haen ihan puhtaasti lisää kuntoa koiralle.

Paula on Pippan tavoin käynyt sekä purutreeneissä, että haussa. Paulallakin alkaa ilmaisu olemaan hyvällä mallilla, siitähän on tulossa ensimmäinen haukkuva koira minulle. Paula pitää ihmisistä ja se motivoi sitä haussa varmasti eteenpäin. Puruissa etenemme hitaasti, mutta varmasti. Suojelu lajina ei sinänsä ole tämän koiran ykkösvalinta, mutta se käy treenissä tarkoituksena suorittaa ztp jossain vaiheessa. Mukavaa on aina huomata pieniä edistymisiä tämän koiran kanssa. Myös tottis on lähtenyt selvästi menemään parempaan suuntaan. Talven aikana oli tarkoitus harrastaa paljon vetourheilua, mutta lumitilanteen vuoksi se on jäänyt vähän heikolle. Sain kyllä kicksparkin joululahjaksi, mutta vetäminen sillä on jäänyt ehkä 3 kertaan. No sulan maan vetolajeja odotellessa... Kävimme kokeilemassa myös dobo-palloilua ja innostuin hankkimaan pallon kotiin. Paula on tässä asiassa aivan virtuoosi. :D Sitä ei haittaa oikeastaan mikään pallon päällä ja aina on Paulan vuoro...

Arwen on kasvanut ja alkaa olla iso tyttö. Sen kanssa olen tehnyt tottista ihan samalla tavoin kuin muidenkin. Lisäksi on yritetty panostaa noutoon tavoitteena saada se kesäksi kuntoon. Arwen on myös käynyt uimassa. Vesi vähän pelottaa sitä vielä ja siksi haluankin sen oppivan uimisen nyt talven aikana. Kesän koittaessa voidaan siirtyä sitten luonnonvesiin ja alkaa työstämään vedestä noutoa. Arwenille olisi tarkoitus saada kuitenkin joitain koekäyntejä ensi syksylle, joten vesityökoe odottaa jossain vaiheessa... Dobbereiden seassa tämä on kyllä mainio pakkaus. Se on erittäin ohjaajakeskeinen ja pidän erityisesti sen rohkeudesta. On erittäin vähän tilanteita, jotka se ratkaisisi väistämällä. Yleensä ratkaisu on mennä aina suoraan kohti, vaikka vähän jännittäisi.

Tässä siis tiivistäen kuulumiset tähän asti. Tavoitteena tosiaan jatkaa kirjoittamista nyt hieman ahkerammin.. ;)

Loppusyksyä tai alkutalvea

Todella nopeasti tuntuu aika kuluvan ja paljon ehtii tapahtua... Kaikkea ei vaan aina ehdi, joten tämä kirjoittelu on ollut hyvinkin toisaikaista. Jonkinlaista katsausta nyt kuitenkin syksyyn ja tulevaisuuden suunnitelmiin olisi tarjolla. Lauma kasvoi yhdellä jäsenellä, kun perheeseen tuli weimarinseisojanarttu Ghostmoor´s SJ Haleth the Hunter, tutummin Arwen. Olen tehnyt varauksen pennusta jo 2,5 vuotta sitten ja monta suunnitelmaa on ehtinyt mennä kiville siinäkin asiassa. Nyt pentu on kuitenkin kotona :) Arwenin tulevaisuus on metsästyskoirana. Sen kanssa tähdätään KAER-kokeisiin, mutta toki tehdään myös muita juttuja. Tottis on jo aloitettu samalla tavalla kun dobbereidenkin kanssa. Suunnitelmana olisi käydä BH-koe jossain vaiheessa ja mahdollisesti tokoa harrastella. On hauskaa pelailla hieman erilaisen koiran kanssa välillä. Tälle esimerkiksi nouto on hyvin sisäänrakennettu. Riittää, että heittää jotain esinettä ja se aina palautuu itselle. Arwen on myös huomattavasti enemmän sidoksissa ihmiseen, mitä nuo muut ovat olleet.

Rimpen juoksu lähestyy ja uroskin on vaihtunut jo pariin kertaan. Zhoni valitettavasti menehtyi luusyöpään  ja tästä aiheutui sitten ensimmäinen vaihdos. Myös toinen vaihdos jouduttiin tekemään terveydellisten syiden vuoksi. Nyt uros on kuitenkin valittu ja terveystutkimustulokset saatu. Dobechester Davinci on tuleva sulhanen ja juoksun odottelen alkavan joulukuun aikana. Leo on erittäin tervepäinen ja itsevarma nuori uros. Sen päälajina on suojelu, mutta harrastuksiin kuuluu myös vetohiihto. Olen nähnyt Leon emää paljon ja pidän myös siitä. Leo on ominaisuuksiltaan Rimpelle erittäin hyvin sopiva uros ja toivon näiden täydentävän sopivasti toisiaan. Rimpe teki syyskuussa IP2-tuloksen ja siihen olikin hyvä päättää kausi. Nyt on lähinnä treenattu kolmosta varten selkäkuljetusta ja hallintaa. Juoksun alettua tyttönen jääkin kokonaan tauolle. Elokuussa teimme myös kesäretken Ruotsin puolelle käyden hakemassa Visbystä SE MVA tittelin.

Pippa ja Paula suorittivat molemmat MH-kuvauksen syyskuussa. Pippan kanssa kävin lisäksi tekemässä BH-kokeen. Molemmat ovat edistyneet suojelun parissa melko mukavasti, tavoitteet niillä ovat toki erilaiset. Myös jäljestäminen sujui jo ihan hyvin. Loppukaudesta päästiin ajamaan multapellolla muutamia kertoja ja se tekee kyllä aina yhtä hyvää jäljestykselle. Molemmilla on tehty nyt myös hakua. Paulasta tulee haukkuva ja Pippasta rullakoira. Pippan ilmaiseminen kiintorullalla alkaa olla kentällä kunnossa ja nyt se olisi tarkoitus siirtää metsään. Paula on lähtenyt haukkumaan metsässäkin ihan hyvin jo. Pippan kanssa tarkoitus olisi suunnata etsintään emänsä jalanjäljillä. Paula on treenaillut sitten lisäksi vetolajeja varten. Pippan sisaruksista yksi jouduttiin lopettamaan ja Paulan on tarkoitus paikata sitä vetokoirana. Tästä on sekin hyöty, että itselle tulee väkisin jonkin verran liikuntaa... Näin on päivitelty kuulumiset pähkinänkuoressa. Nyt vaan odotellaan sitten juoksua Rimpelle, että päästään tekemään pentusia :)

Heinäkuun loppu ja tulevaisuuden suunnitelmia...

No niin vihdoinkin on saatu aikaiseksi jotain kerrottavaa. Olimme heinäkuun lopussa pari viikkoa dobberileirillä ja sieltä sitten ajelimme tapaamaan Rimpen tulevaa sulhasta. Tällä reissulla varmistui, että talven juoksusta ruskea tyttönen astutetaan uroksella BRÜCKENDORFER KONAN. Zhoni on Roosan puoliveli samasta emästä. Siinä näkyy paljon samoja piirteitä, mitä näkyi Roosassakin, juurikin niitä positiivisia, joita toivon kovasti tulevaan pentueeseen. Zhoni on ystävällinen ja avoin uros, joka on työskenellessään periksi antamaton ja suurella moottorilla varustettu. Sillä on harrastettu nuorempana jonkin verran hakua ja sen lisäksi vesipelastusta. Zhonilla on yksi pentue ennestään, Yenicerin A-joukot, josta olen nähnyt useampia pentuja ja ne ovat kovasti minua miellyttäneet. Odotamme siis ensi talvena syntyväksi hyvää harrastusmateriaalia. :)

Dobberileirillä minulla oli treenikoirana Pippa ja pari päivää siinä treenailimme suojelua Laakson Jarin kanssa. Pääasiassa keskityttiin vahvistamaan koiran itsetuntoa, koska vieraassa paikassa ja vieraan molarin kanssa näkyi selvästi paineistuminen eri asioista. Teimme siis juttuja, joissa koira pääsi todellisena voittajana kentältä. Esimerkkeinä  näistä maalimiehen kaataminen ja päällä haukkuminen, jotka selvästi kyllä toimivat ja koira vahvistui, kuten tavoite olikin. Olin äärimmäisen tyytyväinen leirin treenilliseen antiin.

Eräs ikäväkin asia sitten tapahtui tällä viikolla. Paulaa pääsi pistämään kyy ja ihan tuossa kotipihassa. Onhan tässä niitä näkynyt aikaisemminkin, niin keskellä metsää kun asutaan, mutta silti... Moneen vuoteen eivät ole nousseet pihaan asti. Nyt kuitenkin oli tullut tuohon rappusten viereen ja siihen sitten menivät katsomaan luikeroa. Paula ikävä kyllä liian läheltä ja lääkärireissuhan siitä tuli. Tunnin sisällä tapahtuneesta koira oli jo tipassa, joten siinä mielessä hyvä, että tapahtui kotona, jos sen jossain tarvitsi tapahtua. Erittäin hyvin asia hoidettiin Veterissä ja pääsimme suoraan sisälle. Ilmeisesti kaikilta klinikoilta ei löydy vastaseerumia, mutta tuolta sitä löytyi ja Paulaan laitettiin seerumit. Lisäksi oli illan tiputuksessa klinikalla. Nyt on ollut ihan hyvävointinen sen jälkeen, kuukauden päästä on kontrolliverikoe. Noissahan on munuaisvaurioriski ja tuon seerumin pitäisi suojata nimenomaan siltä. Toivottavasti päästiin säikähdyksellä ja saadaan loppukesä olla matelijoilta rauhassa...

Heinäkuuta mennään jo :)

Kesä menee hurjaa vauhtia... Nyt kun ilmatkin ovat viileämmät, tuntuu jo ihan syksyltä... Jospa kävisin kuulumisia läpi taas koira kerrallaan. Mitään treenejä kummempia tapahtumia tässä nyt ei ole tällä erää ollut.

Rimpe on keskittynyt treenaamaan erityisesti jälkeä. Olemme tehneet töitä sekä metsässä, että pellolla ja tällä hetkellä keksitymme siihen metsään, koska koe tulee siinä toivottavasti ensin eteen. Metsässä olemme harjoitelleet piikkejä, jotka tulevat nyt voittajan jäljellä eteen. Lisäksi keppimotivaatiota on yritetty vähän lisätä. Ajaa kyllä hyvin jäljen päällä, joten huomaan ne kepit kyllä, mutta haluaisin sekä pellolla, että metsässä sen olevan huolellisempi esineiden kanssa. Olen pyrkinyt saamaan myös erilaisia alustoja jäljille ja vähän ryteikköisempääkin maastoa. Tänään ajoimme ensimmäisen kerran niin, että jälki meni soramontun läpi. Pieni ihmetys näkyi kyllä ruskean naamassa, kun totesi jäljen menevän soramonttuun. Kiltisti se sinne kuitenkin meni ja pohjalla odotti rasia kissanruokaa palkkana. Yllättävän varmoja otteita on ruskea esittänyt metsässä, pitää ilmeisesti nauttia niistä niin kauan kun tätä kestää... Pellolla sen sijaan otteet eivät ole olleet ihan niin varmoja. Pääsääntöisesti ajaa liian kovalla vauhdilla ja liian huolimattomasti. Selvittää kyllä jäljen aina loppuun, mutta haluaisin hieman vauhtia pois ja intensiivisyyttä jälkeä kohden. Sekä tietysti thuolellisuutta esineisiin. Mutta tätä ehditään onneksi vielä työstämään. Tottiksessa ollaan keskitytty paikallaoloon, kentälle tuloon/tuomarille esittelyyn, sekä voittajaluokan jättöliikkeisiin. Jättöliikkeissä ei ole ollut suurempia ongelmia, välillä on seisomisessa ottanut muutamia askeleita perään. Paikallaolokin on alkanut taas toimia paremmin. Aloitukseen olen kiinnittänyt huomiota sen takia, että haluan koiran olevan koko ajan keskittynyt minuun. Nyt on alkanut hieman vilkuilla ympärilleen ja pelkään, että tämä on se hetki kun pakka leviää paikallaoloa ajatellen. Näin käy etenkin jos menemme ensin paikallaoloon. Mutta näitä juttuja työstetään nyt ja toivottavasti päästään kokeeseen vielä syksyn aikana. Puruissa on keskitytty avoimessa luokassa tuleviin asioihin.

Nuoriso on ajanut tietenkin samoissa maastoissa aina Rimpen kanssa. Pippa on metsäjäljellä melko hyvällä mallilla, vaikka tätä lajia ei kummallekaan näistä neideistä ole varsinaiseksi lajiksi ajateltu. Pystyy ajamaan tyhjän jäljen ja nyt olen käyttänyt keppien alla purkkeja, jotka ilmaisee ihan hyvin. Pellollakin jaa varmasti, siellä olen käyttänyt enemmän ruokaa jäljellä tarkkuuden vuoksi. Pellolla on kokeiltu myös ojan ylityksiä. Mukavaa huomata, että tällä on homma aika hyvin hanskassa. Esineruudun päätin kaiken varalta opettaa, jos vaikka sitä metsäjälkeä tulee jossain vaiheessa kilpailtua. Saalisviettisenä pikku otuksena on ollut erittäin nopea oppimaan ja käyttää myös nenäänsä hyvin. Tottiksessa kävin kisanomaisessa harjoituksessa katsomassa miten pelaa. Melko hyvältä näyttää. Pientä viilausta toki vielä vaaditaan, mutta eiköhän tästä vielä soiva peli tule. Puruissakin on  melko hyvällä mallilla. Haukkuu löysillä ja olemme alkaneet lisätä hallintaa mukaan. Viimeksi tehtiin ensimmäiset paotkin :) .

Paulan kanssa on pikkuhiljaa tottis alkanut pelata. Sain siirrettyä sen saalispalkalle ja on alkanut kiinnostua patukasta ja jopa taistelemaan siitä. Pikkuhiljaa siis saadaan sitäkin eteenpäin. BH-kokeesta haaveilen tämän neidin kanssa vasta ensi vuonna, koska tottiksen tekeminen on ollut sen verran haastavampaa. Jäljellä ajaa erittäin hyvälä intensiteetillä etenkin pellolla. Ruoka motivoi sitä hyvin ja sen avulla pystyy tekemään hyviä esityksiä. Haasteena on hieman se, että saadaan intensiteetti pidettyä jäljessä, kun ruoka otetaan pois. On kuitenkin selvästi kärryillä homman nimestä ja pystyy metsässä selvittämään jälkensä loppuun ilman ruokaakin. Esineruudussa kehittyy hieman hitaammin, mutta onneksi pystymme opettamaan tätäkin nyt saaliin kautta. Puruissa edistyy omaa tahtiaan, mutta on mennyt kuitenkin puolessa vuodessa eteenpäin. Nyt vaihtaa jo viettiä ja on purrut hihaankin joitain kertoja.

Syksyn menoista en osaa vielä sanoa mitä tehdään. Joitain kokeita olen katsellut sillä silmällä, mutta katsotaan miten asiat etenevät... Näyttelyitäkin on tulossa, ensi viikonloppuna Pori KV molemmilla nuorilla. Rimpen kanssa lähdetään Visbyhyn lomailemaan elokuussa ja varmaan muut minne suunnataan ovat Porvoo, Lahti ja Seinäjoki. Mutta ilmoittanut en vielä ole. Talven juoksusta Rimpe on tarkoitus astuttaa ja urosvalinta julkistetaan tällä viikolla, kun kotiudumme dobberileiriltä. Lajivalinnoissa olen hieman pohtinut tuota etsintää. Mieli tekisi sitä harrastaa, mutta, mutta... En ole ihan varma mihin kaikkeen aika riittää... Hakua tarvitsisi alkaa vääntämään, jos sitä jollain meinaa harrastaa. Luultavastihan se valinta osuisi jompaan kumpaan nuoremmista...