Pyydettyä päivitystä :)

Voisin kuulemma päivittää blogia aavistuksen aktiivisemmin... :D Mitään en lupaa, mutta yrittää voin toki -taas. Kesällä nyt vaan on ollut jos vaikka ja mitä toimintaa, joten koneella ollessa tulee sitten tehtyä kaikkea muuta kun päivityksiä. Tämä näkyy vähän myös perässä laahaavissa kotisivuissa ynnä sun muussa... Mutta jos nyt sitten jonkinlaisen koosteen kesästä teen vaikka koirakohtaisesti.

Rimpen kanssa saatiin pennut maailmalle. Suurin osa pennuista lähti ajallaan, ainoastaan yksi oli tässä kotona pidempään etsimässä kotia. Nyt kuitenkin kaikilla on oma koti ja toivon, että omistajat ovat pentuihinsa tyytyväisiä. Suurinta osaa olen nähnyt luovutuksen jälkeen ja meillä oli kasvattileiri elokuussa yhteistyössä parin muun kasvattajan kanssa. Ja täytyy sanoa, että olen erittäin tyytyväinen siihen miten aktiivisesti molempien pentueiden ihmiset olivat leirillä mukana. Rimpe on treenannut kesän metsäjälkeä ja suojelua. Metsäjäljeltä tehtiin vihdoin se puuttuva tulos 3-luokasta piirinmestaruuksissa. Tavoite on siis tältä osin saavutettu. Suojelussa oli alun perin tarkoituksena hakea myös vain se 3-luokan tulos. Mutta siiten kävikin niin, että ensimmäinen IP3 tuli ykköstuloksella, jota en osannut edes odottaa. Toiseen kokeeseen oli siinä vaiheessa jo ilmoittauduttu ja kohtuullisen varmalla työskentelyllä myös tästä kokeesta ykköstulos... Rimpen tulosprosentti kaudelta on siis 100. Ja ilokseni voin sanoa, että sen työskentely on ollut kaikissa kokeissa erittäin varmaa jäsen ohjaaminen miellyttävää ja helppoa. Tuntuu, että tämä koira on kuin viini, joka paranee vanhetessaan. Koira, joka istuu tällä hetkellä ohjattavuudeltaan käteeni täydellisesti :) Nyt sitten toivon, että koira pysyy kunnossa ensi kaudelle. Silläkin alkaa ikää jo olla sen verran, että mmitä vaan voi tapahtua... Kokeiden lisäksi Rimpe on käynyt 2 näyttelyä kesän aikana. Maailmanvoittajassa ei paljon menestystä satanut. Ensimmäistä kertaa esitin sen itse ja tulos oli juuri sitä mitä voi kuvitella. Kehässä rouva oli ihan täysi perkele ja hyökki kaikkien näkemiensä makupalojen kimppuun tassut ojossa... Tuloksena oli EH. Raisiossa käytiin sitten Dargaardin kasvattajaluokan takia. Siellä esiintyminen oli parempaa, sijoitus PN3. Kasvattajaluokassa KP.

Pippa on kolunnut kokeita koirista ehdottomasti eniten tämän kesän aikana. Ihan täydellisen tyytyväinen en ole tämän neidin suorittamiseen. Melko ailahtelevaista toimintaa, toki koira on vielä nuori ja lajivalikoima laaja. Tuloksia on tullut JK1 ja JK2 verran. Ikävä kyllä se laji, jota pidän meille ykköslajina, ei ole tulosta tuottanut. Kaksi etsintäkoetta siis takana ja toisessa ei riittänyt maasto ja toisessa sitten jäi kiinni tottiksesta. Myös hakukokeessa tuli tottiksen kanssa ongelmia. Kaiken kaikkiaan en ole Pippan tottiksen tekemiseen täysin tyytyväinen. En pääse ihan selvyyteen meneekö se epävarmaksi, vai onko oppinut tunnistamaan koetilanteen ja ongelma on sama, kuin emällään... Oli kummin vain, niin jonkin verran on ratkottavaa talven ajaksi. Pippalla on yksi hakukoe vielä edessä, samoin yksi näyttely. Sitten odottaa tauko ja tarkoitus olisi myös steriloida koira. Pippan on tarkoitus aloittaa myös kiimakoirakurssi tammikuussa. Kyseessä on siis hajuerottelua työhöni liittyen... Tuossa kesän aikana myös jonkin verran aloiteltiin VEPEä tarkoituksena lisätä se volyymiin ensi kesänä sitten kunnolla...

Paula on myös treenannut koko kesän. Lähinnä on työstetty hakua ja metsäjälkeä. Peltojäljen ajamisen päätin lopettaa, koska Paula työskentelee selkeästi korkeammalla nenällä ja mieluummin vähän ilmavainulla. Paula suoritti BH:n elokuussa ja jo tästä olen hyvin tyytyväinen. Jossain vaiheessa oli epävarmaa, päästäänkö koskaan edes siihen asti. Yksi jälkikoe on käyty yrittämässä, mutta maastossa loppui aika kesken. Jäljellä oli ollut perkeistä päätellen myös sienestäjiä ja Paula joutui työstämään jälkeä niin paljon, että aika yksinkertaisesti loppui. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen miten sitkeästi se jälkeä työsti. Tarkoitus on käydä vielä toisen kerran yrittämässä tänä syksynä. Paula on myös menossa koirajuoksussa sulanmaan SM-kisoihin lainajuoksijan kanssa :) Paula oli myös Raisiossa näyttelyssä, tuloksena AVO EH1. Paulaa esitti tuossa näyttelyssä Erika, joka on kerran aikaisemmin esittänyt dobberia. Näiden kahden yhteistyö kehässä oli uskomatonta ja Paulasta näki, että se todella tykkäsi esiintyä tämän ihmisen kanssa. Myös Paula on tarkoitus steriloida talven aikana.

Pikkuharmaani Arwen on päässyt nyt syksyllä opettelemaan omaa lajiaan linnustusta. Vielä ei ole saalista tullut ja riistalle herääminen on hieman vaiheessa. Olemme käyneet jonkin verran kasvattaja-Sallan kanssa Lapualla opettelemassa ja lisäksi meillä on kotona muutama fasaani tarhassa. Pikkuhiljaa herätellään neiti tähän asiaan. Lisäksi Arwen on tehnyt tottista ja etenkin noutoa on yritetty saada kuntoon. Nyt näyttää siltä, että nouto on aika hyvin kasassa ja onnistuu useamman laisella damilla ja erilaissa maastoissa. Myös sitä VEPEä on aloiteltu samalla tavalla kun Pippankin kanssa, tavoitteet enemmän ensi kesässä. Arwen on käynyt joitain näyttelyitä kesän aikana. Forssassa tuloksena ROP, samoin molemmissa Pärnun näyttelyissä. Maailman voittajassa tuloksena oli sileä ERI ja ainoana tuliaisena karmea kennelyskä, jolta onneksi muut koirat välttyivät. Joitain näytttelyitä Arwenille on vielä tälle syksylle ja talven aikana yritän saada sitä BH-kuntoon ensi kesäksi.

Uutena vahvistuksena laumassa on Rimpen pentueesta jäänyt uros, Ares. Ares on minulle ensimmäinen urospuolinen ohjattava. Mielenkiinnolla odotan mitä on tulossa. Jo hyvin pienenä tuli tunne, että tämä pentu on merkitty minua varten ja täytyy sanoa, että pidän pojasta erittäin paljon. Ares on tehnyt toistaiseksi aika vähän, lähinnä jälkeä ja tottista. Muuten se on sellainen äidin pikkupoika vielä :)

Tässäpä oli nyt päivitystä siitä mikä on tilanne tällä hetkellä laumassa... Yritän saada tekstiä aikaiseksi vähän tiiviimmällä tahdilla jatkossa ;) 

Pentuja

Rimpe synnytti 11.4. hyvän kokoisen pentueen. Alun perin kokoonpanossa oli 6 mustaa urosta ja 4 ruskeaa narttua, mutta valitettavasti yksi uroksista menehtyi buustaamisesta huolimatta. Kaikille nartuille onkin jo koti tiedossa, muutamalta urokselta vielä puuttuu oma tuleva koti. Varsin reippaita pentuja ovat ja etenkin muutama uros erottuu kovasti edukseen peräänantamattomuudella jo nyt. Rimpe on voinut hyvin, syönyt ja juonut omaehtoisesti ja maitoakin vaikuttaa tulevan hyvin. Nyt vaan sitten katsellaan miten lapset lähtevät kehittymään.

Olen ollut tämän viikon lomalla odottamassa pentujen syntymää, joten on ehditty tässä muiden koirienkin kanssa harrastamaan. Maanantaina kävimme haun merkeissä treenaamassa muualla ja saimme nuorisolle vähän vierasta maastoa ja vieraita maalimiehiä. Päästiin myös kokeilemaan piiloja ensimmäisen kerran. Pientä ihmetystä aiheutti osa piiloista ja muutamaan otteeseen saatiin niitä ajaa, ennen kuin homma alkoi luistamaan. Alueella on myös maapiiloja, jotka ovat oikeasti aika vaikeita koirille. Siinä mielessä hyvä, että tulee otettua niitä mukaan alusta alkaen. Maapiilon hoksasivat kyllä yllättävän hyvin. Tänään sitten jatkoimme piilojen kanssa harjoittelua kotimetsässä ja nyt maasto oli sellaista, että silmillä hakeminen ei onnistunut. Erittäin hyvää tekee näille kaikille joutua kunnolla käyttämään nenää. Lisäksi on tehty tottista, sekä ilmaisua kentällä. Pippalle olen sen hallinnan ottanut nyt mukaan kentällä tehdessä ja maastossakin molemmat vaaditaan nyt maahan ennen palkkausta. Tottiksessa olen Pippan kanssa jatkanut eteenlähetyksen hiomista ja Paulalla esteen hyppäämistä edestakaisin. Paulalla otin lisäksi henkilöryhmää ja tuomarille esittäytymistä ym. kokeeseen liittyvää pikkuviilausta. Maastolajeista olemme tehneet vähän esineruutuakin ja todenneet, että tässä tarvitaan taas pientä selvennystä homman nimestä. On ehkä helpompaa työstää asiaa kankaalla, jossa näköyhteys  koiraan säilyy... Pippan kanssa otin myös muutamia pudotetun esineen noutoja ja tarkkuusetsintääkin jonkin verran. Tarkkuusetsinnän Pippa on aika hyvin jo hoksannut, pudotetussa esineessä on vielä hieman työstämistä.

Nyt alkaa olla toiveita päästä vedättämään myös pyörällä koiria. Sain kokeiltavaksi maastopyörän, jolla olisi tarkoitus ajaa koirienkin kanssa. Vielä en ole vetohommiin päässyt, mutta pääsiäisenä päästään toivottavasti niihinkin. :)

Treenejä ja mahan kasvattelua..

Rimpellä energia menee tätä nykyä tosiaan mahan kasvattamiseen, joka alkaa olla jo varsin hyvässä mittakaavassa. Tyttösen elämä on myös mielestään varsin tylsää ja tapahtumaköyhää. Enää ei pääse edes kentälle, koska takki ei mene kiinni. Lisäksi nälkä on aivan hirvittävä :) Juuri äsken yritti kivetä leivinuunin päälle, siellä on leipää kuivumassa... No reilu viikko, niin pennut ovat toivottavasti maailmassa.

Pippa ja Paula ovat jatkaneet hakuilua nyt säännöllisesti. Viime viikolla tein ensimmäisen pidemmän treenin molemmilla. Pippalla oli 6 ja Paulalla 5 ukkoa. Molemmat jaksoivat kyllä vetää ihan hyvin. Pientä puutumista oli Pippalla näkyvissä 5. kohdalla. Ukko oli todella syvällä ja vaati sitkeän irtoamisen. Löytyi kuitenkin lopulta parilla otolla. Paulalle otin suosista tämän kohdan haamulla. Lähiaikoina olisi toiveissa päästä opettamaan myös piiloja enemmän. Nyt piilot ovat olleet lähinnä oksista kyhättyjä. Ilmaisua on tehty sitten erikseen vielä kentällä. Päätin Pippalle rakentaa hieman huolellisemmin nyt ilmaisun, koska Roosan kanssa siinä oli aina hiukan ongelmia. Sen takia sitä on tehty kentällä syksystä asti. Täytyy sanoa, että tämä on tuottanut tulosta ja ilmaisee erittäin korrektisti. Edelleen jatkamme ilmaisun vahvistamista säännöllisesti kentällä ja nyt siihen on lisätty hallintaan otto. Pippalla on erittäin hyvä ohjattavuus, kuten kaikilla Roosan lapsilla, joten en usko tästä tulevan ongelmaa. Hauskaa on nähdä myös Pippan siskoa samoissa treeneissä. Alli on pikkuinen ruskea, jolla ei varsinaisesti jää vauhdista kiinni... Sähköä löytyy ja se kyllä miellyttää minua. Ei ole huono asia, että kestää treeniä..

Tottikseen on päästy vihdoin kunnolla takaisin kentälle. Siitä mukavaa, että pääsee ottamaan myös hyppynoutoja ja kunnolla eteenlähetyksiä. Paulaa olen opettanut nyt hyppäämään esteen yli edestakaisin. Toistaiseksi pysymme hieman matalammassa esteessä, koska toistoja tulee jonkin verran ja siinä on helpompi avustaa. Paulalle on ollut hieman vaikeaa ymmärtää, että esteen yli pitää hypätä myös takaisin ja mielellään patukka suussa... Tänään alkoi kuitenkin jo näkyä valoa tunnelin päässä. Opetan siis hyppy- ja estenoudon ensin patukalla ja vasta sitten kapulalla. Pippa oppi asian aika hyvin jo syksyllä ja tuntuu muistavan edelleen. Sen kanssa on sitten harjoiteltu eteenlähetystä. Irtoaa kyllä hyvin, mutta maahanmenoa on nyt sitten yhdistetty siihen. Alkaa nyt jo hoksata asian. Aloitimme siis ensin lyhyestä matkasta ja sitä on pidennetty pikkuhiljaa. Otan lisäksi aina myös pelkkiä irtoamisia, koska balanssin saaminen näiden kahden asian välille on osoittautunut jo aikaisemmin asiaksi, jota saa hioa. Myös Arwen tekee säännöllisesti tottista. Sen kanssa tehdään ruualla kaikkia mahdollisia liikkeitä opetusmielessä. Lisäksi olen aloittanut pillille opettamisen metsästystä varten. Arwenin kanssa tehdään myös noutoa paljon. Saa nähdä mitä tästä pikkuharmaasta sitten kehkeytyy...

Näiden juttujen lisäksi päästiin taas uimaan, kun uimaseuralainen Ernesti kotiutui lapista. Pippa ui erittäin hyvin. Se ei ehkä rakasta hommaa täydestä sydämestä, mutta nöyränä ui kunnes toisin käsketään. Nyt Pippa saa jäädä tästä vähän tauolle ja tarkoitus on opettaa myös Paula uimaan kunnolla ennen kesää. Arwen jatkaa harjoittelua edelleen, sillä on pieniä teknisiä ongelmia välillä... Arwen joko ui etujaloilla, eikä tee takaa mitään, tai sitten ui kaikille jaloilla pystyssä vettä räiskyttäen... Mutta ehkä se siitä kun kesä tulee ja päästään järveen.

viikon kuulumiset

No niin, jonkinlaista päivitystä kuluvan viikon tapahtumista. Rimpellä ei elämässää tapahdu mitään uutta tai mullistavaa. Elelee mahdollisimman tasaisesti ja kasvattelee mahaa, joka onkin selvästi lähtenyt pyöristymään.

Arwenin kanssa oli suunnitelmana käydä match showssa viime viikonloppuna, mutta onnistui kolhimaan päänsä sillä seurauksella, että pieneltä näyttänyt reikä vaatikin antibiootit. Oli sen verran kipeä, että mätsäri jäi sen kohdalta haaveeksi ja kävimme vain veljeni seisojan kanssa siellä harjoittelemassa. Anton on lyhytkarvainen saksanseisoja ja menossa Tampereelle näyttelyyn toukokuussa. Iloinen mieli meinaa välillä tehdä juoksemisesta hankalaa ja sen vuoksi on täytynyt vähän kehäkäytöstä käydä reenailemassa.

Pippa ja Paula olivat alkuviikosta purutreeneissä. Molemmilla panostettiin iskuihin ja niiden nopeuteen turhauttamalla. Pippaa otettiin lisäksi piilolle ja opeteltiin sivukuljetusta. Teknisesti Pippa on varsin hyvällä mallilla lajissa. Toimintaa muuten haluaisin vielä lisää kiihkeyttä ja jopa röyhkeyttä. Vähän samanlaista mitä emässään oli nähtävissä. Mutta varmasti tätä tulee lisää myös iän myötä, on vielä kyseessä kuitenkin nuori koira.

Lisäksi otimme sitten hakua yhtenä iltana. Edelleen molempien kanssa keskitytään siihen, että ilmaisu olisi korrekti ja motivaatio kohdillaan. Haamuina ja peräänajoina otettiin siis kaikki maalimiehet. Paulalla pikkuhiljaa pidennetään haukkua ja se on kyllä vahvistunut aika hyvin. Vaikka oli vähän vieraampi maalimies tällä kertaa, ilmaisi silti hyvinkin kelvollisesti. Pippalla oli nyt vähän ongelmana pudottaa rullaa liian aikaisin. Tätä ongelmaa Roosalta aikaisemmin korjanneena olen ollut erittäin tarkka siitä, että rulla on tuotava loppuun asti. Pippa joutui siis tekemään useampia juoksuja maalimiehelle, että rulla saatiin loppuun saakka tulemaan. Se hyvä puoli tässäkin koirassa on, että kestää hyvin tuon samalla maalimiehelle lähettämisen yhä uudelleen. Täytyy alkaa tekemään taas kentällä näitä ilmaisuja ja ottaa siinä hallintakin mukaan. Pikkuhiljaa siis edetään, haaveena joskus päästä taas etsintäkokeeseen...

Henkiin herääminen... Toivottavasti :D

Otsikolla viitataan tosiaan tähän blogiin... Paljon on kaikenlaista tapahtunut ja aika vaan katoaa jonnekin. Kaikkeen ei riitä aikaa ja siksi tämä kirjoittaminen on ollut hyvin toisaikaista. Mutta jospa sitä nyt saisi kevään kunniaksi inspiraation ja alkaisi, tai ainakin yrittäisi alkaa, päivittämään useammin. Ajattelin käydä kaikkien koirien kuulumiset läpi koira kerrallaan.

Aloitetaan Rimpestä. Rimpe on tosiaan astutettu ja tiineeksi ultrattu. Pentuja näkyi ultrassa mukavasti ja niiden odotetaan syntyvän viikolla 15. Odotan kovasti tätä pentuetta, koska ihastuin tulevaan isään aivan suunnattomasti astutuksen aikaan sen asuessa meillä viikon. Leo oli todellakin täällä viettämässä lemmenlomaa Rimpen kanssa ja saivat ainakin tutustua toisiinsa rauhassa. Varsinainen astuminen antoi odottaa itseään viimeiseen päivään, mutta onnistui sitten hyvin ja hyvällä tuloksella. Leo oli aivan äärimmäisen ihana koira tässä lauman lisänä, todella itsevarma ja helppo. Toivon, että jälkeläiset ovat sopiva kombinaatio vanhemmistaan. Rimpen elämään ei nyt sitten juuri muuta kuulu, kuin valmistautumista uuteen äitiyteen.

Pippan kanssa treenit ovat jatkuneet puruissa ja tottiksessa, sekä etsintään kuuluvissa osioissa. Olemme tehneet hakua säännöllisen epäsäännöllisesti pienellä porukalla. Tällä hetkellä tilanne on se, että ilmaisu alkaa olla kunnossa ja nyt haluan lisää moottoria etsintään. Tänään sitäkin löytyi varsin mukavasti. Etsintää tehdään nyt siis paljon haamuilla ja peräänajoilla. Näihin sitten lisäksi aina ilmaisu. Olen haun lisäksi opettanut Pippalle tarkkuusetsintää kun lumet ovat sulaneet. Ilmaisumuotona on maahanmeno ja se alkoikin onnistua sopivan palkan löydyttyä. Pippa etsii erittäin nopeasti ja varmasti. Ja toimii täysin samalla tavalla löytäessään, kuin emänsä teki. :) Pallopalkan vuoksi pientä hektisyyttä on ollut välillä havaittavissa, joten tämän asian kanssa saa tasapainoilla. Puruissa on edetty pikkuhiljaa tehden välillä tunnetilaa ja välillä teknisiä asioita. Vahvuutta ja nopeutta iskuihin on saatu turhauttamalla ja voimaa ylipäätään tolppatreenillä. Tässä lajissa koira vaatii ehkä vielä hieman kasvamista. Pippa ei ole mikään muurinmurtaja ja koen meille enemmän omaksi lajiksi etsinnän, vaikka suojelukin tulee kuvioissa pysymään mukana. Mukavaa on se, että tämä koira on monipuolinen harrastuskoira. Lajitreenien lisäksi Pippa on käynyt säännöllisesti uimassa Tampereen koirauinnissa. Tällä haen ihan puhtaasti lisää kuntoa koiralle.

Paula on Pippan tavoin käynyt sekä purutreeneissä, että haussa. Paulallakin alkaa ilmaisu olemaan hyvällä mallilla, siitähän on tulossa ensimmäinen haukkuva koira minulle. Paula pitää ihmisistä ja se motivoi sitä haussa varmasti eteenpäin. Puruissa etenemme hitaasti, mutta varmasti. Suojelu lajina ei sinänsä ole tämän koiran ykkösvalinta, mutta se käy treenissä tarkoituksena suorittaa ztp jossain vaiheessa. Mukavaa on aina huomata pieniä edistymisiä tämän koiran kanssa. Myös tottis on lähtenyt selvästi menemään parempaan suuntaan. Talven aikana oli tarkoitus harrastaa paljon vetourheilua, mutta lumitilanteen vuoksi se on jäänyt vähän heikolle. Sain kyllä kicksparkin joululahjaksi, mutta vetäminen sillä on jäänyt ehkä 3 kertaan. No sulan maan vetolajeja odotellessa... Kävimme kokeilemassa myös dobo-palloilua ja innostuin hankkimaan pallon kotiin. Paula on tässä asiassa aivan virtuoosi. :D Sitä ei haittaa oikeastaan mikään pallon päällä ja aina on Paulan vuoro...

Arwen on kasvanut ja alkaa olla iso tyttö. Sen kanssa olen tehnyt tottista ihan samalla tavoin kuin muidenkin. Lisäksi on yritetty panostaa noutoon tavoitteena saada se kesäksi kuntoon. Arwen on myös käynyt uimassa. Vesi vähän pelottaa sitä vielä ja siksi haluankin sen oppivan uimisen nyt talven aikana. Kesän koittaessa voidaan siirtyä sitten luonnonvesiin ja alkaa työstämään vedestä noutoa. Arwenille olisi tarkoitus saada kuitenkin joitain koekäyntejä ensi syksylle, joten vesityökoe odottaa jossain vaiheessa... Dobbereiden seassa tämä on kyllä mainio pakkaus. Se on erittäin ohjaajakeskeinen ja pidän erityisesti sen rohkeudesta. On erittäin vähän tilanteita, jotka se ratkaisisi väistämällä. Yleensä ratkaisu on mennä aina suoraan kohti, vaikka vähän jännittäisi.

Tässä siis tiivistäen kuulumiset tähän asti. Tavoitteena tosiaan jatkaa kirjoittamista nyt hieman ahkerammin.. ;)

Loppusyksyä tai alkutalvea

Todella nopeasti tuntuu aika kuluvan ja paljon ehtii tapahtua... Kaikkea ei vaan aina ehdi, joten tämä kirjoittelu on ollut hyvinkin toisaikaista. Jonkinlaista katsausta nyt kuitenkin syksyyn ja tulevaisuuden suunnitelmiin olisi tarjolla. Lauma kasvoi yhdellä jäsenellä, kun perheeseen tuli weimarinseisojanarttu Ghostmoor´s SJ Haleth the Hunter, tutummin Arwen. Olen tehnyt varauksen pennusta jo 2,5 vuotta sitten ja monta suunnitelmaa on ehtinyt mennä kiville siinäkin asiassa. Nyt pentu on kuitenkin kotona :) Arwenin tulevaisuus on metsästyskoirana. Sen kanssa tähdätään KAER-kokeisiin, mutta toki tehdään myös muita juttuja. Tottis on jo aloitettu samalla tavalla kun dobbereidenkin kanssa. Suunnitelmana olisi käydä BH-koe jossain vaiheessa ja mahdollisesti tokoa harrastella. On hauskaa pelailla hieman erilaisen koiran kanssa välillä. Tälle esimerkiksi nouto on hyvin sisäänrakennettu. Riittää, että heittää jotain esinettä ja se aina palautuu itselle. Arwen on myös huomattavasti enemmän sidoksissa ihmiseen, mitä nuo muut ovat olleet.

Rimpen juoksu lähestyy ja uroskin on vaihtunut jo pariin kertaan. Zhoni valitettavasti menehtyi luusyöpään  ja tästä aiheutui sitten ensimmäinen vaihdos. Myös toinen vaihdos jouduttiin tekemään terveydellisten syiden vuoksi. Nyt uros on kuitenkin valittu ja terveystutkimustulokset saatu. Dobechester Davinci on tuleva sulhanen ja juoksun odottelen alkavan joulukuun aikana. Leo on erittäin tervepäinen ja itsevarma nuori uros. Sen päälajina on suojelu, mutta harrastuksiin kuuluu myös vetohiihto. Olen nähnyt Leon emää paljon ja pidän myös siitä. Leo on ominaisuuksiltaan Rimpelle erittäin hyvin sopiva uros ja toivon näiden täydentävän sopivasti toisiaan. Rimpe teki syyskuussa IP2-tuloksen ja siihen olikin hyvä päättää kausi. Nyt on lähinnä treenattu kolmosta varten selkäkuljetusta ja hallintaa. Juoksun alettua tyttönen jääkin kokonaan tauolle. Elokuussa teimme myös kesäretken Ruotsin puolelle käyden hakemassa Visbystä SE MVA tittelin.

Pippa ja Paula suorittivat molemmat MH-kuvauksen syyskuussa. Pippan kanssa kävin lisäksi tekemässä BH-kokeen. Molemmat ovat edistyneet suojelun parissa melko mukavasti, tavoitteet niillä ovat toki erilaiset. Myös jäljestäminen sujui jo ihan hyvin. Loppukaudesta päästiin ajamaan multapellolla muutamia kertoja ja se tekee kyllä aina yhtä hyvää jäljestykselle. Molemmilla on tehty nyt myös hakua. Paulasta tulee haukkuva ja Pippasta rullakoira. Pippan ilmaiseminen kiintorullalla alkaa olla kentällä kunnossa ja nyt se olisi tarkoitus siirtää metsään. Paula on lähtenyt haukkumaan metsässäkin ihan hyvin jo. Pippan kanssa tarkoitus olisi suunnata etsintään emänsä jalanjäljillä. Paula on treenaillut sitten lisäksi vetolajeja varten. Pippan sisaruksista yksi jouduttiin lopettamaan ja Paulan on tarkoitus paikata sitä vetokoirana. Tästä on sekin hyöty, että itselle tulee väkisin jonkin verran liikuntaa... Näin on päivitelty kuulumiset pähkinänkuoressa. Nyt vaan odotellaan sitten juoksua Rimpelle, että päästään tekemään pentusia :)

Heinäkuun loppu ja tulevaisuuden suunnitelmia...

No niin vihdoinkin on saatu aikaiseksi jotain kerrottavaa. Olimme heinäkuun lopussa pari viikkoa dobberileirillä ja sieltä sitten ajelimme tapaamaan Rimpen tulevaa sulhasta. Tällä reissulla varmistui, että talven juoksusta ruskea tyttönen astutetaan uroksella BRÜCKENDORFER KONAN. Zhoni on Roosan puoliveli samasta emästä. Siinä näkyy paljon samoja piirteitä, mitä näkyi Roosassakin, juurikin niitä positiivisia, joita toivon kovasti tulevaan pentueeseen. Zhoni on ystävällinen ja avoin uros, joka on työskenellessään periksi antamaton ja suurella moottorilla varustettu. Sillä on harrastettu nuorempana jonkin verran hakua ja sen lisäksi vesipelastusta. Zhonilla on yksi pentue ennestään, Yenicerin A-joukot, josta olen nähnyt useampia pentuja ja ne ovat kovasti minua miellyttäneet. Odotamme siis ensi talvena syntyväksi hyvää harrastusmateriaalia. :)

Dobberileirillä minulla oli treenikoirana Pippa ja pari päivää siinä treenailimme suojelua Laakson Jarin kanssa. Pääasiassa keskityttiin vahvistamaan koiran itsetuntoa, koska vieraassa paikassa ja vieraan molarin kanssa näkyi selvästi paineistuminen eri asioista. Teimme siis juttuja, joissa koira pääsi todellisena voittajana kentältä. Esimerkkeinä  näistä maalimiehen kaataminen ja päällä haukkuminen, jotka selvästi kyllä toimivat ja koira vahvistui, kuten tavoite olikin. Olin äärimmäisen tyytyväinen leirin treenilliseen antiin.

Eräs ikäväkin asia sitten tapahtui tällä viikolla. Paulaa pääsi pistämään kyy ja ihan tuossa kotipihassa. Onhan tässä niitä näkynyt aikaisemminkin, niin keskellä metsää kun asutaan, mutta silti... Moneen vuoteen eivät ole nousseet pihaan asti. Nyt kuitenkin oli tullut tuohon rappusten viereen ja siihen sitten menivät katsomaan luikeroa. Paula ikävä kyllä liian läheltä ja lääkärireissuhan siitä tuli. Tunnin sisällä tapahtuneesta koira oli jo tipassa, joten siinä mielessä hyvä, että tapahtui kotona, jos sen jossain tarvitsi tapahtua. Erittäin hyvin asia hoidettiin Veterissä ja pääsimme suoraan sisälle. Ilmeisesti kaikilta klinikoilta ei löydy vastaseerumia, mutta tuolta sitä löytyi ja Paulaan laitettiin seerumit. Lisäksi oli illan tiputuksessa klinikalla. Nyt on ollut ihan hyvävointinen sen jälkeen, kuukauden päästä on kontrolliverikoe. Noissahan on munuaisvaurioriski ja tuon seerumin pitäisi suojata nimenomaan siltä. Toivottavasti päästiin säikähdyksellä ja saadaan loppukesä olla matelijoilta rauhassa...