viikon kuulumiset

No niin, jonkinlaista päivitystä kuluvan viikon tapahtumista. Rimpellä ei elämässää tapahdu mitään uutta tai mullistavaa. Elelee mahdollisimman tasaisesti ja kasvattelee mahaa, joka onkin selvästi lähtenyt pyöristymään.

Arwenin kanssa oli suunnitelmana käydä match showssa viime viikonloppuna, mutta onnistui kolhimaan päänsä sillä seurauksella, että pieneltä näyttänyt reikä vaatikin antibiootit. Oli sen verran kipeä, että mätsäri jäi sen kohdalta haaveeksi ja kävimme vain veljeni seisojan kanssa siellä harjoittelemassa. Anton on lyhytkarvainen saksanseisoja ja menossa Tampereelle näyttelyyn toukokuussa. Iloinen mieli meinaa välillä tehdä juoksemisesta hankalaa ja sen vuoksi on täytynyt vähän kehäkäytöstä käydä reenailemassa.

Pippa ja Paula olivat alkuviikosta purutreeneissä. Molemmilla panostettiin iskuihin ja niiden nopeuteen turhauttamalla. Pippaa otettiin lisäksi piilolle ja opeteltiin sivukuljetusta. Teknisesti Pippa on varsin hyvällä mallilla lajissa. Toimintaa muuten haluaisin vielä lisää kiihkeyttä ja jopa röyhkeyttä. Vähän samanlaista mitä emässään oli nähtävissä. Mutta varmasti tätä tulee lisää myös iän myötä, on vielä kyseessä kuitenkin nuori koira.

Lisäksi otimme sitten hakua yhtenä iltana. Edelleen molempien kanssa keskitytään siihen, että ilmaisu olisi korrekti ja motivaatio kohdillaan. Haamuina ja peräänajoina otettiin siis kaikki maalimiehet. Paulalla pikkuhiljaa pidennetään haukkua ja se on kyllä vahvistunut aika hyvin. Vaikka oli vähän vieraampi maalimies tällä kertaa, ilmaisi silti hyvinkin kelvollisesti. Pippalla oli nyt vähän ongelmana pudottaa rullaa liian aikaisin. Tätä ongelmaa Roosalta aikaisemmin korjanneena olen ollut erittäin tarkka siitä, että rulla on tuotava loppuun asti. Pippa joutui siis tekemään useampia juoksuja maalimiehelle, että rulla saatiin loppuun saakka tulemaan. Se hyvä puoli tässäkin koirassa on, että kestää hyvin tuon samalla maalimiehelle lähettämisen yhä uudelleen. Täytyy alkaa tekemään taas kentällä näitä ilmaisuja ja ottaa siinä hallintakin mukaan. Pikkuhiljaa siis edetään, haaveena joskus päästä taas etsintäkokeeseen...

Henkiin herääminen... Toivottavasti :D

Otsikolla viitataan tosiaan tähän blogiin... Paljon on kaikenlaista tapahtunut ja aika vaan katoaa jonnekin. Kaikkeen ei riitä aikaa ja siksi tämä kirjoittaminen on ollut hyvin toisaikaista. Mutta jospa sitä nyt saisi kevään kunniaksi inspiraation ja alkaisi, tai ainakin yrittäisi alkaa, päivittämään useammin. Ajattelin käydä kaikkien koirien kuulumiset läpi koira kerrallaan.

Aloitetaan Rimpestä. Rimpe on tosiaan astutettu ja tiineeksi ultrattu. Pentuja näkyi ultrassa mukavasti ja niiden odotetaan syntyvän viikolla 15. Odotan kovasti tätä pentuetta, koska ihastuin tulevaan isään aivan suunnattomasti astutuksen aikaan sen asuessa meillä viikon. Leo oli todellakin täällä viettämässä lemmenlomaa Rimpen kanssa ja saivat ainakin tutustua toisiinsa rauhassa. Varsinainen astuminen antoi odottaa itseään viimeiseen päivään, mutta onnistui sitten hyvin ja hyvällä tuloksella. Leo oli aivan äärimmäisen ihana koira tässä lauman lisänä, todella itsevarma ja helppo. Toivon, että jälkeläiset ovat sopiva kombinaatio vanhemmistaan. Rimpen elämään ei nyt sitten juuri muuta kuulu, kuin valmistautumista uuteen äitiyteen.

Pippan kanssa treenit ovat jatkuneet puruissa ja tottiksessa, sekä etsintään kuuluvissa osioissa. Olemme tehneet hakua säännöllisen epäsäännöllisesti pienellä porukalla. Tällä hetkellä tilanne on se, että ilmaisu alkaa olla kunnossa ja nyt haluan lisää moottoria etsintään. Tänään sitäkin löytyi varsin mukavasti. Etsintää tehdään nyt siis paljon haamuilla ja peräänajoilla. Näihin sitten lisäksi aina ilmaisu. Olen haun lisäksi opettanut Pippalle tarkkuusetsintää kun lumet ovat sulaneet. Ilmaisumuotona on maahanmeno ja se alkoikin onnistua sopivan palkan löydyttyä. Pippa etsii erittäin nopeasti ja varmasti. Ja toimii täysin samalla tavalla löytäessään, kuin emänsä teki. :) Pallopalkan vuoksi pientä hektisyyttä on ollut välillä havaittavissa, joten tämän asian kanssa saa tasapainoilla. Puruissa on edetty pikkuhiljaa tehden välillä tunnetilaa ja välillä teknisiä asioita. Vahvuutta ja nopeutta iskuihin on saatu turhauttamalla ja voimaa ylipäätään tolppatreenillä. Tässä lajissa koira vaatii ehkä vielä hieman kasvamista. Pippa ei ole mikään muurinmurtaja ja koen meille enemmän omaksi lajiksi etsinnän, vaikka suojelukin tulee kuvioissa pysymään mukana. Mukavaa on se, että tämä koira on monipuolinen harrastuskoira. Lajitreenien lisäksi Pippa on käynyt säännöllisesti uimassa Tampereen koirauinnissa. Tällä haen ihan puhtaasti lisää kuntoa koiralle.

Paula on Pippan tavoin käynyt sekä purutreeneissä, että haussa. Paulallakin alkaa ilmaisu olemaan hyvällä mallilla, siitähän on tulossa ensimmäinen haukkuva koira minulle. Paula pitää ihmisistä ja se motivoi sitä haussa varmasti eteenpäin. Puruissa etenemme hitaasti, mutta varmasti. Suojelu lajina ei sinänsä ole tämän koiran ykkösvalinta, mutta se käy treenissä tarkoituksena suorittaa ztp jossain vaiheessa. Mukavaa on aina huomata pieniä edistymisiä tämän koiran kanssa. Myös tottis on lähtenyt selvästi menemään parempaan suuntaan. Talven aikana oli tarkoitus harrastaa paljon vetourheilua, mutta lumitilanteen vuoksi se on jäänyt vähän heikolle. Sain kyllä kicksparkin joululahjaksi, mutta vetäminen sillä on jäänyt ehkä 3 kertaan. No sulan maan vetolajeja odotellessa... Kävimme kokeilemassa myös dobo-palloilua ja innostuin hankkimaan pallon kotiin. Paula on tässä asiassa aivan virtuoosi. :D Sitä ei haittaa oikeastaan mikään pallon päällä ja aina on Paulan vuoro...

Arwen on kasvanut ja alkaa olla iso tyttö. Sen kanssa olen tehnyt tottista ihan samalla tavoin kuin muidenkin. Lisäksi on yritetty panostaa noutoon tavoitteena saada se kesäksi kuntoon. Arwen on myös käynyt uimassa. Vesi vähän pelottaa sitä vielä ja siksi haluankin sen oppivan uimisen nyt talven aikana. Kesän koittaessa voidaan siirtyä sitten luonnonvesiin ja alkaa työstämään vedestä noutoa. Arwenille olisi tarkoitus saada kuitenkin joitain koekäyntejä ensi syksylle, joten vesityökoe odottaa jossain vaiheessa... Dobbereiden seassa tämä on kyllä mainio pakkaus. Se on erittäin ohjaajakeskeinen ja pidän erityisesti sen rohkeudesta. On erittäin vähän tilanteita, jotka se ratkaisisi väistämällä. Yleensä ratkaisu on mennä aina suoraan kohti, vaikka vähän jännittäisi.

Tässä siis tiivistäen kuulumiset tähän asti. Tavoitteena tosiaan jatkaa kirjoittamista nyt hieman ahkerammin.. ;)

Loppusyksyä tai alkutalvea

Todella nopeasti tuntuu aika kuluvan ja paljon ehtii tapahtua... Kaikkea ei vaan aina ehdi, joten tämä kirjoittelu on ollut hyvinkin toisaikaista. Jonkinlaista katsausta nyt kuitenkin syksyyn ja tulevaisuuden suunnitelmiin olisi tarjolla. Lauma kasvoi yhdellä jäsenellä, kun perheeseen tuli weimarinseisojanarttu Ghostmoor´s SJ Haleth the Hunter, tutummin Arwen. Olen tehnyt varauksen pennusta jo 2,5 vuotta sitten ja monta suunnitelmaa on ehtinyt mennä kiville siinäkin asiassa. Nyt pentu on kuitenkin kotona :) Arwenin tulevaisuus on metsästyskoirana. Sen kanssa tähdätään KAER-kokeisiin, mutta toki tehdään myös muita juttuja. Tottis on jo aloitettu samalla tavalla kun dobbereidenkin kanssa. Suunnitelmana olisi käydä BH-koe jossain vaiheessa ja mahdollisesti tokoa harrastella. On hauskaa pelailla hieman erilaisen koiran kanssa välillä. Tälle esimerkiksi nouto on hyvin sisäänrakennettu. Riittää, että heittää jotain esinettä ja se aina palautuu itselle. Arwen on myös huomattavasti enemmän sidoksissa ihmiseen, mitä nuo muut ovat olleet.

Rimpen juoksu lähestyy ja uroskin on vaihtunut jo pariin kertaan. Zhoni valitettavasti menehtyi luusyöpään  ja tästä aiheutui sitten ensimmäinen vaihdos. Myös toinen vaihdos jouduttiin tekemään terveydellisten syiden vuoksi. Nyt uros on kuitenkin valittu ja terveystutkimustulokset saatu. Dobechester Davinci on tuleva sulhanen ja juoksun odottelen alkavan joulukuun aikana. Leo on erittäin tervepäinen ja itsevarma nuori uros. Sen päälajina on suojelu, mutta harrastuksiin kuuluu myös vetohiihto. Olen nähnyt Leon emää paljon ja pidän myös siitä. Leo on ominaisuuksiltaan Rimpelle erittäin hyvin sopiva uros ja toivon näiden täydentävän sopivasti toisiaan. Rimpe teki syyskuussa IP2-tuloksen ja siihen olikin hyvä päättää kausi. Nyt on lähinnä treenattu kolmosta varten selkäkuljetusta ja hallintaa. Juoksun alettua tyttönen jääkin kokonaan tauolle. Elokuussa teimme myös kesäretken Ruotsin puolelle käyden hakemassa Visbystä SE MVA tittelin.

Pippa ja Paula suorittivat molemmat MH-kuvauksen syyskuussa. Pippan kanssa kävin lisäksi tekemässä BH-kokeen. Molemmat ovat edistyneet suojelun parissa melko mukavasti, tavoitteet niillä ovat toki erilaiset. Myös jäljestäminen sujui jo ihan hyvin. Loppukaudesta päästiin ajamaan multapellolla muutamia kertoja ja se tekee kyllä aina yhtä hyvää jäljestykselle. Molemmilla on tehty nyt myös hakua. Paulasta tulee haukkuva ja Pippasta rullakoira. Pippan ilmaiseminen kiintorullalla alkaa olla kentällä kunnossa ja nyt se olisi tarkoitus siirtää metsään. Paula on lähtenyt haukkumaan metsässäkin ihan hyvin jo. Pippan kanssa tarkoitus olisi suunnata etsintään emänsä jalanjäljillä. Paula on treenaillut sitten lisäksi vetolajeja varten. Pippan sisaruksista yksi jouduttiin lopettamaan ja Paulan on tarkoitus paikata sitä vetokoirana. Tästä on sekin hyöty, että itselle tulee väkisin jonkin verran liikuntaa... Näin on päivitelty kuulumiset pähkinänkuoressa. Nyt vaan odotellaan sitten juoksua Rimpelle, että päästään tekemään pentusia :)

Heinäkuun loppu ja tulevaisuuden suunnitelmia...

No niin vihdoinkin on saatu aikaiseksi jotain kerrottavaa. Olimme heinäkuun lopussa pari viikkoa dobberileirillä ja sieltä sitten ajelimme tapaamaan Rimpen tulevaa sulhasta. Tällä reissulla varmistui, että talven juoksusta ruskea tyttönen astutetaan uroksella BRÜCKENDORFER KONAN. Zhoni on Roosan puoliveli samasta emästä. Siinä näkyy paljon samoja piirteitä, mitä näkyi Roosassakin, juurikin niitä positiivisia, joita toivon kovasti tulevaan pentueeseen. Zhoni on ystävällinen ja avoin uros, joka on työskenellessään periksi antamaton ja suurella moottorilla varustettu. Sillä on harrastettu nuorempana jonkin verran hakua ja sen lisäksi vesipelastusta. Zhonilla on yksi pentue ennestään, Yenicerin A-joukot, josta olen nähnyt useampia pentuja ja ne ovat kovasti minua miellyttäneet. Odotamme siis ensi talvena syntyväksi hyvää harrastusmateriaalia. :)

Dobberileirillä minulla oli treenikoirana Pippa ja pari päivää siinä treenailimme suojelua Laakson Jarin kanssa. Pääasiassa keskityttiin vahvistamaan koiran itsetuntoa, koska vieraassa paikassa ja vieraan molarin kanssa näkyi selvästi paineistuminen eri asioista. Teimme siis juttuja, joissa koira pääsi todellisena voittajana kentältä. Esimerkkeinä  näistä maalimiehen kaataminen ja päällä haukkuminen, jotka selvästi kyllä toimivat ja koira vahvistui, kuten tavoite olikin. Olin äärimmäisen tyytyväinen leirin treenilliseen antiin.

Eräs ikäväkin asia sitten tapahtui tällä viikolla. Paulaa pääsi pistämään kyy ja ihan tuossa kotipihassa. Onhan tässä niitä näkynyt aikaisemminkin, niin keskellä metsää kun asutaan, mutta silti... Moneen vuoteen eivät ole nousseet pihaan asti. Nyt kuitenkin oli tullut tuohon rappusten viereen ja siihen sitten menivät katsomaan luikeroa. Paula ikävä kyllä liian läheltä ja lääkärireissuhan siitä tuli. Tunnin sisällä tapahtuneesta koira oli jo tipassa, joten siinä mielessä hyvä, että tapahtui kotona, jos sen jossain tarvitsi tapahtua. Erittäin hyvin asia hoidettiin Veterissä ja pääsimme suoraan sisälle. Ilmeisesti kaikilta klinikoilta ei löydy vastaseerumia, mutta tuolta sitä löytyi ja Paulaan laitettiin seerumit. Lisäksi oli illan tiputuksessa klinikalla. Nyt on ollut ihan hyvävointinen sen jälkeen, kuukauden päästä on kontrolliverikoe. Noissahan on munuaisvaurioriski ja tuon seerumin pitäisi suojata nimenomaan siltä. Toivottavasti päästiin säikähdyksellä ja saadaan loppukesä olla matelijoilta rauhassa...

Heinäkuuta mennään jo :)

Kesä menee hurjaa vauhtia... Nyt kun ilmatkin ovat viileämmät, tuntuu jo ihan syksyltä... Jospa kävisin kuulumisia läpi taas koira kerrallaan. Mitään treenejä kummempia tapahtumia tässä nyt ei ole tällä erää ollut.

Rimpe on keskittynyt treenaamaan erityisesti jälkeä. Olemme tehneet töitä sekä metsässä, että pellolla ja tällä hetkellä keksitymme siihen metsään, koska koe tulee siinä toivottavasti ensin eteen. Metsässä olemme harjoitelleet piikkejä, jotka tulevat nyt voittajan jäljellä eteen. Lisäksi keppimotivaatiota on yritetty vähän lisätä. Ajaa kyllä hyvin jäljen päällä, joten huomaan ne kepit kyllä, mutta haluaisin sekä pellolla, että metsässä sen olevan huolellisempi esineiden kanssa. Olen pyrkinyt saamaan myös erilaisia alustoja jäljille ja vähän ryteikköisempääkin maastoa. Tänään ajoimme ensimmäisen kerran niin, että jälki meni soramontun läpi. Pieni ihmetys näkyi kyllä ruskean naamassa, kun totesi jäljen menevän soramonttuun. Kiltisti se sinne kuitenkin meni ja pohjalla odotti rasia kissanruokaa palkkana. Yllättävän varmoja otteita on ruskea esittänyt metsässä, pitää ilmeisesti nauttia niistä niin kauan kun tätä kestää... Pellolla sen sijaan otteet eivät ole olleet ihan niin varmoja. Pääsääntöisesti ajaa liian kovalla vauhdilla ja liian huolimattomasti. Selvittää kyllä jäljen aina loppuun, mutta haluaisin hieman vauhtia pois ja intensiivisyyttä jälkeä kohden. Sekä tietysti thuolellisuutta esineisiin. Mutta tätä ehditään onneksi vielä työstämään. Tottiksessa ollaan keskitytty paikallaoloon, kentälle tuloon/tuomarille esittelyyn, sekä voittajaluokan jättöliikkeisiin. Jättöliikkeissä ei ole ollut suurempia ongelmia, välillä on seisomisessa ottanut muutamia askeleita perään. Paikallaolokin on alkanut taas toimia paremmin. Aloitukseen olen kiinnittänyt huomiota sen takia, että haluan koiran olevan koko ajan keskittynyt minuun. Nyt on alkanut hieman vilkuilla ympärilleen ja pelkään, että tämä on se hetki kun pakka leviää paikallaoloa ajatellen. Näin käy etenkin jos menemme ensin paikallaoloon. Mutta näitä juttuja työstetään nyt ja toivottavasti päästään kokeeseen vielä syksyn aikana. Puruissa on keskitytty avoimessa luokassa tuleviin asioihin.

Nuoriso on ajanut tietenkin samoissa maastoissa aina Rimpen kanssa. Pippa on metsäjäljellä melko hyvällä mallilla, vaikka tätä lajia ei kummallekaan näistä neideistä ole varsinaiseksi lajiksi ajateltu. Pystyy ajamaan tyhjän jäljen ja nyt olen käyttänyt keppien alla purkkeja, jotka ilmaisee ihan hyvin. Pellollakin jaa varmasti, siellä olen käyttänyt enemmän ruokaa jäljellä tarkkuuden vuoksi. Pellolla on kokeiltu myös ojan ylityksiä. Mukavaa huomata, että tällä on homma aika hyvin hanskassa. Esineruudun päätin kaiken varalta opettaa, jos vaikka sitä metsäjälkeä tulee jossain vaiheessa kilpailtua. Saalisviettisenä pikku otuksena on ollut erittäin nopea oppimaan ja käyttää myös nenäänsä hyvin. Tottiksessa kävin kisanomaisessa harjoituksessa katsomassa miten pelaa. Melko hyvältä näyttää. Pientä viilausta toki vielä vaaditaan, mutta eiköhän tästä vielä soiva peli tule. Puruissakin on  melko hyvällä mallilla. Haukkuu löysillä ja olemme alkaneet lisätä hallintaa mukaan. Viimeksi tehtiin ensimmäiset paotkin :) .

Paulan kanssa on pikkuhiljaa tottis alkanut pelata. Sain siirrettyä sen saalispalkalle ja on alkanut kiinnostua patukasta ja jopa taistelemaan siitä. Pikkuhiljaa siis saadaan sitäkin eteenpäin. BH-kokeesta haaveilen tämän neidin kanssa vasta ensi vuonna, koska tottiksen tekeminen on ollut sen verran haastavampaa. Jäljellä ajaa erittäin hyvälä intensiteetillä etenkin pellolla. Ruoka motivoi sitä hyvin ja sen avulla pystyy tekemään hyviä esityksiä. Haasteena on hieman se, että saadaan intensiteetti pidettyä jäljessä, kun ruoka otetaan pois. On kuitenkin selvästi kärryillä homman nimestä ja pystyy metsässä selvittämään jälkensä loppuun ilman ruokaakin. Esineruudussa kehittyy hieman hitaammin, mutta onneksi pystymme opettamaan tätäkin nyt saaliin kautta. Puruissa edistyy omaa tahtiaan, mutta on mennyt kuitenkin puolessa vuodessa eteenpäin. Nyt vaihtaa jo viettiä ja on purrut hihaankin joitain kertoja.

Syksyn menoista en osaa vielä sanoa mitä tehdään. Joitain kokeita olen katsellut sillä silmällä, mutta katsotaan miten asiat etenevät... Näyttelyitäkin on tulossa, ensi viikonloppuna Pori KV molemmilla nuorilla. Rimpen kanssa lähdetään Visbyhyn lomailemaan elokuussa ja varmaan muut minne suunnataan ovat Porvoo, Lahti ja Seinäjoki. Mutta ilmoittanut en vielä ole. Talven juoksusta Rimpe on tarkoitus astuttaa ja urosvalinta julkistetaan tällä viikolla, kun kotiudumme dobberileiriltä. Lajivalinnoissa olen hieman pohtinut tuota etsintää. Mieli tekisi sitä harrastaa, mutta, mutta... En ole ihan varma mihin kaikkeen aika riittää... Hakua tarvitsisi alkaa vääntämään, jos sitä jollain meinaa harrastaa. Luultavastihan se valinta osuisi jompaan kumpaan nuoremmista...

Alkukesän ilot ja surut...

Paljon on tapahtunut edellisen kirjoituskerran jälkeen. Suurimpana muutoksena elämässämme on ollut Roosan poistuminen joukostamme. Kevään ajan olen tiennyt, että tänä kesänä joudun tästä mahtavasta koirasta luopumaan, mutta silti hetki koitti liian aikaisin. Helmi-maaliskuun vaihteessa huomasin Roosan kylkien olevan epäsymmetriset ja tarkemmin tarkasteltuna oli selvää, että sillä on kasvainmuutokset olemassa. Jo tässä vaiheessa tein päätöksen, ettei Roosaa lähdetä leikkaamaan, tai pitämään kipulääkkeiden voimalla hengissä. Niin kauan, kun se jaksaisi elää normaalia elämää ja olla iloinen oma itsensä laumassa, se saisi olla ja kun näin ei enää olisi, se pääsisi pois. Omaan ideologiaani kuuluu ajatus, että eläimen ei tarvitse milloinkaan kärsiä turhaan. Roosa oli loppuun asti erittäin pirteä, vielä toukokuun lopussa kävimme Harjavallassa näyttelyssä hakemassa ROP-tittelin, sekä sertin :) Tähän oli hyvä päättää näyttelyura, huipulle. Harjavallasta aikanaan aloitimme ja sinne myös lopetimme. Tuota näyttelyä seuraavalla viikolla näin eräänä aamuna Roosan silmistä, että nyt on aika. Kävimme Veterissä, jossa se kuvattiin ja virallinen diagnoosi oli kasvain vatsaontelossa/suolistossa, metastaasi keuhkoissa. Mitään ei siis ollut tehtävissä, minkä olin arvannutkin. Halusin kuitenkin oman eläinlääkärin hoitavan lopetuksen ja loppuviikosta Roosa nukahti Jaanan avustamana rinnaltani pois. Ikävä on edelleen suunnaton, vaikka asiasta pystyykin jo puhumaan. Roosa jää elämään jälkeläisissään, joista toivon tulevan vähintään emänsä veroisia harrastuskoiria. Kiitos Roosan elämässä mukana olleille ja kanssamme harrastaneille, erityisesti teille Heidi, Marianne, Maritta, Maisa ja Repa, Niilo, Veli-Matti, Mia, sekä kummitäti Ninni.

Vaikka Roosan lähtö onkin varjostanut koko kevättä, olemme silti ehtineet myös harrastaa jotain. Rimpe on kunnostautunut kokeissa ja tehnyt kaksikin tulosta. Toukokuun puolessa välissä kävimme ipo-ykkösessä Nokialla. Jälki ei mennyt kovinkaan mainiosti, mutta saimme kuitenkin riittävästi pisteitä. Tottis oli muuten ok, mutta seisoi liikkeestä istumisen ja kaatui ikävästi hyppynoudon takaisin hypyssä ottaen esteen mukaansa. Tämä verotti pisteitä niin paljon, ettei kokonaismäärällä voi siinäkään kehua. C-osa oli onneksi hyvä ja tästä tuli pisteitä kivasti. Tuloksena oli siis IP1. Kesäkuun puolella kävimme jälki-kakkosessa. Esitti yllättävän vahvaa jäljestystä metsässä ja yhteistyöllä saimme 5 keppiä kasaan.. Esineruudusta nosti vaaditut 2 esinettä. Tottiksessa oli muutama heikommin mennyt liike, mutta myös todella hyviä esityksiä. Saldona tästä olikin sitten kauan metsästetty JK2. Nyt katsellaan hetki mihin suunnataan seuraavaksi ja jäljestellään etenkin pellolla... Näyttelypuolella kävimme erkkarissa kokeilemassa valioluokkaa ilman sen suurempaa menestystä, EH tuli. Pikkutytöistä Paula oli Harjavallan näyttelyssä voittaen junnunartut ERI-tuloksella. Muuten nuorison kanssa on lähinnä treenattu tiukasti tottista tavoitteena BH ja jäljestelty pääasiassa pellolla. Muutamaan otteeseen on käyty myös metsäjäljellä lähinnä siksi, että haluan kokemusta erilaisista pohjista. Lisäksi metsässä olen antanut ajaa vapaammin ja katsonut jäljestävätkö oikeasti, jäljet ovat olleet siis huomattavan vähäruokaisia.. :)

Lupausta maastoon pääsystä

Millään ei malttaisi odottaa kevään todenteolla koittavan... Tänään vihdoin ja viimein päästiin vähän herkuttelemaan mahdollisella maastokaudella, kun vesisade on vienyt lumia huimaa tahtia ja aurinko paistoi iltapäivällä. Löysin pihassa olevasta metsäsaarekkeesta suurinpiirtein sulaa ja kuivaa kohtaa ja pääsin tekemään Roosan kanssa tarkkuusetsintää. Koiran ilme oli kyllä uskomattoman ilahtunut kaivaessani PK-liivin esille. Roosan ehdottomasti parhaita ominaisuuksia on sen halu tehdä töitä. Se on ensimmäisenä aina lähdössä mukaan treenihin ja mielestään koko ajan olisi myös sen vuoro treenata. Voi siis kuvitella, että varsin hyvällä sykkeellä etsittiin pienesinettä :D Pohja saattoi olla hivenen haasteellinen ja tuulikin jonkin verran. Ohjaamaan joutui aika paljon talven jälkeen, mutta ilahduttavaa oli ettei tehnyt vääriä ilmaisuja. Kääntyi vaan välillä katsomaan kysyvästi ja jatkoi etsintää. Hieman ehkä rauhallisempaa olisi saanut olla, mutta hyvin merkkasi ja ilmaisi esineen sen löydyttyä. Pari ruutua siinä sitten otettiin.

Pippan ja Paulan kanssa tehtiin tottista, mitä nyt on yritetty viljellä paljonkin viime aikoina. Pippan kanssa tein vain liikkeitä istu-maahan-seiso sekaisin vaihdellen. Tässä saisi kiinnittää huomiota kyllä siihen, että käskyt olisivat aina samanlaiset. Etenkin maahan-käskyssä huomaan tulevan liikaa variaatioita. Lisäksi tehtiin luoksetuloa. Eilen Pippa oli puruissa ja on edennyt tässä varsin mukavasti. Haukkuun on tullut toisenlainen sävy ja välillä haukkuu ihan löysillä liinoilla. Puree myös hihaan hyvällä otteella.
  Paulan kanssa keskityin vain leikkimään tänään. Tavoitteena on saada se niin puhtaasti saaliille, että pystyisi kanavoimaan kunnolla. Nyt tämä alkaa onnistua kotipihassa pallon kanssa :) Purutreeneissä Paula on purrut vain tyynyyn ja sen kanssa kanavointi ei ole niin helppoa. On myös alkanut saalistaa paremmin, joten ehkä toivoa vielä on... Paula teki eilen tottista, lyhyitä seuraamispätkiä, sekä tietysti haukkua.

Kevään suunnitelmista sen verran, että olin pyhästi vannonut, etten ilmoita erkkariin yhtään koiraa. No vannomatta paras, päätin kuitenkin lähteä sinne äitikoirien kanssa. :) Rimpekin pääsee ensimmäistä kertaa valio-luokkaan. Lisäksi olen suunnitellut Roosalle ja Paulalle Harjavallan ryhmistä, jonne olisi tarkoitus lähteä myös Alli-neidin Roosan lapsista.