Lokakuuta mennään...

Melko lopuillaan alkaa olla tämäkin kausi ja täytyy sanoa, ettei tavoitteita kyllä saatu saavutettua. Roosan tavoitteena oli saada etsinnästä se viimeinen ykköstulos, mutta saamatta jäi. Syyskuun viimeisenä viikonloppuna kävimme vielä Parkanossa kokeilemassa onnea melkoisessa kaatosateessa. Jälki alkoi ihan lupaavasti, hyvä jana, josta nyysittiin vain 1 piste pois. Siihen se lupaavuus sitten jäikin. N. 30m janalta edettyämme Roosa hoksasi metsäojan täynnä vettä ja päätti, että nyt olisi hyvä aika pienelle uimiselle. Tämän seurauksena jäimme seilaamaan kahden ojan väliin ja pohtimaan missä uitaisiin vai uitaisiinko ja sain tehdä aikamoisen työn, että siitä jatkettiin. Sain koiran lopulta jatkamaan jäljestystä, mutta vauhti olikin sitten päätä huimaava. Tämän seurauksena viimeisestä kepistä rykäistiin ohi ja ajan puutteen vuoksi en voinut sitä jäädä enää etsimään. Esineruudussa jatkoi samaan vallattomaan linjaan, kun oli siihen päässyt ja ensimmäiset 3min menivät lähinnä juoksemiseksi. Nosti lopulta 2 esinettä, jotka molemmat merkkasi jo huomattavasti ennen nostoa. Tästä jatkoimme vielä pudotettuun, joka olikin sitten jo ihan täyttä tottelemattomuutta. Ei seurannut käytännössä ollenkaan ja irtosi vasta toisella käskyllä- kääntyäkseen 50m päässä takaisin. Tämän jälkeen päätin nostaa hattua ja keskeyttää... Roosan kausi oli siis hyvin pitkälti siinä. Hakua olemme kerran ottaneet tämän jälkeen, edelleen samalla tavoitteella; hyvä ilmaisu. Sen suhteen onkin kyllä edistytty. Ja Roosan hyväksi ominaisuudeksi voidaan lukea vahva työskentelyhalu haussa, sitä voi surutta lähettää metsään niin kauan, että rulla tulee loppuun asti :D

Rimpen kanssa on yritetty hieroa peltojälkeä johonkin kuosiin. Välillä on merkkailtu esineitä ja välillä kulmia. Pääasiassa on ajettu vierasjälkeä täysmittaisena ja aika tyhjänä. Välillä menee paremmin ja välillä huonommin. Jostain syystä se jäljestys vain on Rimpelle äärimmäisen hankalaa... Suurin ongelmakohta on kulmat, koska ajaa helposti vähän vauhdilla ja menee ihan huolimattomuuttaan ohi kulmista. Tosin on esittänyt ihan hyviäkin kulmia välillä joten ehkä toivoa on. Haun suhteen tehdään metsässä edelleen löytöjä ja ihan perusjuttuja. Lisäksi aloitimme kentällä rullatreenin. Ensimmäinen kerta oli aavistuksen haasteellinen, ei meinannut mennä ruskeaan päähän millään mitä halutaan. Lopulta saatiin ihan hyviä tuonteja irtorullalla. Tottiksessa keskitytään nyt maassa pysymiseen eri liikkeissä. Tämä koskee niin liikkeestä maahanmenoa, paikallaoloa, kuin eteenlähetystäkin. Talven tavoitteena on siis rakentaa tottiksen heikot kohdat, jotka EDELLEEN ovat paikallaolo ja eteenlähetys, sekä haun ilmaisu kuntoon.

Pippa ja Paula alkavat pikkuhiljaa keskittyä enemmän tottikseen. Olen alkanut siirtää niitä pikkuhiljaa ruokapalkalta saalispalkalle ja ainakin Pippa edistyy tässä hyvin. Paulan kanssa asia saattaa ottaa hivenen enemmän aikaa. Teknisesti molemmat osaavat asioita jo ihan kivasti. Jäljellä olemme käyneet edelleen sään salliessa. Ikävä kyllä tämä hauskuus loppuu aivan pian, jos ei lumen-, niin sitten liikaan vedentuloon. Pellot alkavat olla niin läpimärkiä, ettei jäljestys ole enää kovin kivaa. Pippan jälki on aika hyvällä tolalla ja olen erittäin tyytyväinen sen edistymiseen. Paulan kanssa työskennellään tyhjien pätkien varmistamiseksi tällä hetkellä ja keskitytään esineisiin sitten ensi vuonna. Pikkutytöille seuraava haaste onkin Turun näyttely, jonne molemmat on ilmotettu.