Treeni-ilta

Keskiviikon kunniaksi hilasin koko lauman kentälle yhteistreeneihin. Ennen kentälle menoa kävin polkemassa jäljet vanhenemaan ja aika vanhat jäljet saivatkin ajaa tällä kertaa. Tottista tein Rimpellä pari settiä, ensin noudot ja sitten paikallaolon ja vähän seuraamista. Noutoa otettiin ensin tasamaalla vauhdikkaasti kapulalla palkkaamalla ja siitä vedin koiran vielä pitämään kapulaa eteen. Lisäksi otettiin hyppynouto. Näissä nyt ei mitään ongelmia esiintynyt, viime viikolla oireillut esteen kierto taisinpäinkin oli ilmeisesti vain talvitauolta tulon kankeutta. Paikallaolossa oli hyvin ja häiriötäkin oli riittävästi. Seuraaminen olisi saanut olla huolellisempaa, tähän täytyy kiinnittää huomiota.

Roosan kanssa tein aika kovassa vietissä tietoisesti ja ihan hirveästi ei tarvinnut koiraa nostaa... Intoa piisaa näköjään ihan edelliseen malliin. No parempi treenata nyt kovilla kierroksilla, jos vaikka pysyisi sitten kokeessakin hanskassa... Tehtiin ihan perusseuraamista ja lisäksi noutoja. Noudoissa keskityttiin vähän mielen hallintaan, koska pientä aavistusta varastamiseen oli ilmassa. Roosalla otin hyppynoudon tokoesteellä, en ole vielä sitä tosiaan metrisestä hypyttänyt leikkauksen jälkeen.

Pikkutytöt tekivät ihan perustottista syöden iltaruokansa siinä samalla. Täytyy sanoa, että olen erittäin tyytyväinen molempiin, sillä tämä oli nyt toinen kerta kentällä ja huomio pysyi minussa koko ajan. Toimivat häiriöstä huolimatta erittäin hyvin ja keskittyivät ruokaan ja toimintaan. Lapsiosastosta myös Alli (Roosan lapsi) oli kentällä käymässä ja harjoitteli pienen jäljen, sekä tottista. Myös Alli vaikuttaa hyvältä pennulta!

Jäljellä Rimpe ajoi melko vaihtelevasti ja ihan liian kovaa. Pysyi kyllä jäljen tuntumassa, mutta ei niin hyvin, että olisi bongannut kaikki kepit. Nosti yhden oman ja yhden vanhan vieraan? Kaksi keppiä jäi sitten sinne... Rimpen kanssa täytyy nyt keskittyä ihan oikeasti tähän jälkijuttuun, koska selvästi tietää mistä on kyse, mutta menee huolimattomaksi. Roosa ajoi kohtuullisesti, hukkasi jäljen kerran, mutta nosti sen uudestaan. Ilmaisi myös kepit tänään kunnolla eli vaikka eilinen peltojälki oli aivan karmea roiskaisu, oli siitä ilmeisesti kuitenkin jotain hyötyä. Tai sitten oli muuten vaan päättänyt toimia ilmaisuissa tänään...

Kuulumisia

Aikas pitkään on mennyt ilman minkäänlaista päivittelyä. Meillä nyt oli tuossa kuukauden verran totaalista treenitaukoakin kaikilla, kun ohjaajan moodi ei ollut paras mahdollinen. Roosa steriloitiin huhtikuun lopussa ja sterkkauksen syy aiheutti vähän ylimääräistä stressiä. Syynä olivat siis muutokset munasarjoissa, joista ei tiedetty ovatko hyvän vai pahanlaatuisia ja jouduimme vielä odottamaan leikkaukseen pääsyä useamman viikon, koska ei ollut kuitenkaan kriittinen tapaus. No loppu hyvin, kaikki hyvin, muutokset olivat pelkkiä follikulaarisia kystia ja leikkaus sitten lopultakin varotoimenpide. Koira on nyt kunnossa ja haavat parantuneet ja on myös palattu täysin treeniin. Hyppyjä en ole vielä ottanut, mutta eiköhän niihinkin vielä päästä kevään mittaan. Jälkiä olemme muutaman ajelleet ja tehneet esineruutua. Samat vanhat ongelmat näyttävät olevan edelleen tallella ;) Vauhtia on siis enemmän, kuin on tarpeen. Esineruudussa tuntuu toimivan ihan hyvin, samoin pikkuruutua ole kertaalleen testannut. Tottista on tehty palauttelumielessä pariin kertaan.

Rimpen kanssa on tehty vähän enemmän tottista ja ajeltu sitten jälkeä. Jälkeä ajaa metsässä nyt aika hyvin, hieman saisi tarkentaa ja huomioida esineitäkin paremmin. On kuitenkin ollut hyvin tyytyväisen oloinen metässä ajellessaan, joten en ole hirveästi puuttunut asiaan. Tosin siihenkin on nyt alettava keskittymään. Muutama jälki on tehty myös pellolla ja täytyy sanoa, etten ole ihan varma miten paljon jaksan Rimpen kanssa peltojälkeä hieroa. Kesän kuluessa se selviää. Yksi jälkikoe ehdittiin käydä kokeilemassa, mutta keskeytettiin heti jäljen jälkeen. Vettä oli tullut koko ajan kaatamalla jäljen päälle ja ajatukset hävisivät heti janan jälkeen turkin ravisteluun sun muuhun epäolennaiseen. No vähän lohduttaa, että puolet koirakoista keskeytti jäljen jälkeen... Tampereella korkattiin myös näyttelykausi ilman sen kummempaa menestystä. Käyttöluokasta ERI, mutta ei muuta, eli sertin metsästys jatkuu...

Pikkutytöt ovat keskittyneet paljon jälkeen ja ajavat molemmat ihan kohtuullisesti. Pientä hienosäätöä tarvitaan vielä tietenkin, mutta idea alkaa olla molemmille selvä. Jäljen ohessa on sitten tehty tottista, tavoitteena tehdä joka päivä jotain edes kerran.

Vähän treenilöitä :)

Otettiin eilen pieni setti tottista Rimpen ja pikkutyttöjen kanssa. Rimpen kanssa aloitin paikallaololla. Laitoin koiran maahan ja jätin palkan selkäni taakse näkyviin. Oli nätisti paikallaan ja kävin palkkaamassa välillä. Toinen koirakko teki tässä tottista häiriönä. Ensimmäisen palkkauksen yhteydessä istumaan noustessa siirtyi vähän liikaa, mutta toisella kerralla nousi täydellisesti viereen. Tämä näyttäisi ainakin toistaiseksi toimivan treenimetodina. Seuraavaksi otin vähän seuraamista, että kaverikoirakko sai olla paikallaolossa. Oli ihan ok, hieman rehellisemmin olisin halunnut saada viettiin, mutta ei kai sitä ihan kaikkea voi vaatia suoraan äitiysloman jälkeen. Toisessa setissä tein sitten eteenlähetystä apuohjaajan kanssa. Ensin otettiin suorapalkalla ja sitten maahanmenon kanssa. Meni maahan ensimmäisellä käskyllä ja vaikka oli hieman hidas, päätin jättää siihen. Oli kuitenkin ihan hyvä! Pikkutyttöjen kanssa tehtiin sitten ensimmäistä kertaa muualla kun kotona. Hyvin keskittyivät, asiaa saattoi tietysti auttaa, etteivät saaneet kotona ruokaa, vaan söivät treeneissä päiväruokansa. Tehtiin vähän seuraamista ja maahanmenoa ym. helppoa.

Treenikausi alkuun?

Treenikauden aloittelua yritettiin jo tuossa kuukausi sitten, mutta se päättyi ohjaajan rampautumiseen.. Tänään sitten kokeiltiin uudella onnella, kun käyttökoirilla oli Tiina Ridvallin tottiskoulutus koirakoutsihallilla. Itselläni oli Rimpe mukana ja toiveena saada apua paikallaolosta lähtemiseen ja eteenlähetyksen maahanmenoon. Paikallaolosta aloiteltiin ja katsottiin pysyykö. Koira oli liinassa ja Tiina apparina. Jätin paikalleen ja ilmeiseti jotain oli mennyt perille, koska viimeksi tätä tehdessä jouduin vään pöllyyttämään asiasta. Tällä kertaa ei siis lähtenyt ja palkattiin tottelemisesta. Tämän jälkeen koiraa opetettiin patoamaan ohjaajan selkään maassaollessa. Jätin koiran vietissä paikalleen ja pidin pallon selässäni. Koira piti kontaktin palloon ja patosi siihen koko ajan. Tämän seurauksena oli ihan hipihiljaa. Loistava harjoitus, täytyy sanoa! Tiina neuvoi myös ottamaan tähän "palkkailmeen" jolla ilmaista koiralle tyytyväisyytensä. Eteenmenoa harjoiteltiin apparin kanssa ensin läpijuoksulla. Tämän jälkeen appari oli edessä ja koiralle annettiin käsky mennä maahan. Jos ei totellut, ei saanut palkkaa. Kaksi kertaa tehtiin niin, että meni toisella käskyllä, sitten vaadittiin yhdellä käskyllä. Tämäkin onnistui jo silloin kolmannella kerralla hyvin. Toisessa treenisetissä sitten vain varmisteltiin eteenmenoa. :) Päivä oli oikein antoisa ja sai taas uusia välineitä "työkalupakkiin" Kouluttajana Tiina oli hyvin positiivinen ja sopii varmasti monelle erilaiselle ohjaajalle. Onneksi pääsemme nauttimaan tälläisestä koulutuksesta uudestaan elokuussa.

Päivitystä -vihdoinkin...

Nyt on siis vihdoin saatu elämä "normalisoitumaan". Pennuista viimeinen lähti omaan kotiinsa maanantaina ja olen oikein tyytyväinen kaikkien koteihin. :) Toivon kovasti, että näitä vielä nähdään koekentilläkin. Myös oman lauman kokoonpano on nyt siis selvillä. Roosan pentueesta kotiin jäi M.Truly Marmalade, eli Pippa. Pippa on varsin luonteikas nuori neiti, jolla sisarustensa tavoin on itsevarmuutta hyvinkin paljon. Lisäksi Rimpen pentueesta meille muutti musta narttu D.Twalif Pheony, eli Paula. Paula on hieman totisempi pentu, kuin Pippa. Hienoisesta pidättyväisyydestä huolimatta Paula ei ole arka vaan ihan reipas ja iloinen pentu. Paulalla on kova taistelutahto etenkin ruuan suhteen ja sen sapuskoille ei kenenkään tarvitse edes yrittää... Molempien pentusten kanssa on aloitettu tottistreenit ruualla. Olemme tehneet vähän seuraamista, sekä erilaisia asentoja; eteen istumista, maahanmenoa, seisomista, istumista, kontaktia... Lisäksi olen opettanut pentuja kiertämään jalkojani ympäri. Tällä viikolla neitoset olivat ensimmäistä kertaa hoidossa koulutuspäivieni vuoksi. Tunnelmia Niilolla kuvaa ehkä parhaiten alla oleva kuva... ;)

2 PENTUA VIELÄ VAILLA KOTIA!

Tosiaan Roosan pentueesta on vielä vapaana musta urospentu Mayfirst Toffee to Me. Pentu on aktiivinen ja rohkea miehenalku, josta voi hyvinkin olla kivaksi harrastuskaveriksi. Myös rakenne näyttäisi olevan ihan korrekti. Lisäksi pennuista vapautui viime viikolla ruskea narttu Mayfirst Tar Liquorice. Myöskin erittäin kiva pentu, joka on ehkä hieman mustia sisaruksiaan rauhallisempi. Pentu on todella elegantti ja potentiaalinen kaveri. Joku pennuista tulee jäämään kotiin, toivottavasti ensi viikon aikana saadaan selvyys siihen, kuka... ;)

Rimpe jo palailikin ja viikon verran olemme viettäneet elämää arkeen palaillen. Koirat ovat siis alkaneet liikkua ja kulkea tallilla taas mukana. Eilen lähti uuteen kotiin pääkaupunkiseudulle kaksi pentua, Hero ja Ulpu. Toivomme menstystä uusille omistajille. :) Laitan tähän vielä kuvat vapaana olevista lapsosista.

Arki näkyvissä :)

Niin se tosiaan äitiysloma lähenee loppuaan molemmilla koirilla. Roosan pennut tulevat ensi viikonloppuna 6 viikkoa ja Rimpen 5 viikkoa, joten Rimpekin palaa sitten kotiin. Roosan pentujen kanssa on enää ensi viikko yhteistä aikaa jäljellä ja sitten elämä normalisoituu, ainakin suurinpiirtein. Roosan pennuista yksi uros on vielä vailla omaa kotia ja vaikka kovasti olen asiaa käännellyt ja miettinyt, että pitäisikö se kotiin jättää, niin olen päätynyt kuitenkin nartun jättämään. Laumaelämän kannalta niin on helpompi. Nyt sitten täytyy vain löytää harrastava koti tuolle pojalle.. ;) Äitikoira on vähitellen alkanut kulkea taas mukana. Treenattu ei vielä ole, mutta pian sekin aika koittaa. Kun saadaan Rimpekin kotiin, on aika palata harrastamaan. Tänään tehtiin perheretki Ylöjärvelle sirutusta varten. Samalla pennuista otettiin vWd-testit. Eilen lapsoset pääsivät käymään ulkona lunta ihmettelemässä ja täytyy sanoa, että arvostus kylmää kohtaan ei ollut kovin suuri.. Niin se maailmankuva laajenee. Itsellä kyllä kädet syyhyävät päästä taas tottistelemaan ja tekemään myös pentutottista. Jos vaikka osaisi välttää edellisten kanssa tehtyjä virheitä...